Miten paljon onkaan olemassa erilaisia stereotypioita. Välillä niiden mustavalkoisuus jopa naurattaa. Lähiaikoina minulle on tullut vastaan uskomuksia liittyen milleniaaleihin. Sen myötä lähdinkin ajatusleikkiin, kuinka paikkansa pitävinä ne omalla kohdallani ovat. Tarkoitus ei ole yleistää, vaan ehkä tarkastella humoristisella kulmalla milleniaaleihin liitettäviä käsityksiä.
AI-yhteenveto milleniaaleista on: “Milleniaalit ovat vuosina 1981–1996 syntyneitä henkilöitä. He ovat ensimmäisiä diginatiiveja, jotka ovat nähneet Internetin ja sosiaalisen median nousun.”
Itse olen syntynyt vuonna 1985 eli ikävuoden mukaan sovin tähän muottiin.
Millaisia väitteitä milleniaaleihin liitetään?
Väite 1. ”Never underestimate a woman born in the 80s. She’s been working since she was 14, she lived at least five lives, she does not feel old and she doesn’t give a shit about what other people think.”
Omalla kohdallani olen tehnyt töitä 14-vuotiaasta asti. Kilpaurheilin nuorempana, ja kesät meni leireillä. Muistan, kuinka 13-vuotiaaksi saakka olin urheiluleiriläisenä, mutta kun täytin 14, olin jo valmentamassa. Luulen, että tuo oli aika yleistä tuolloin ja itse kasvoin sellaisessa ilmapiirissä, että ajattelin, että minulla kävi tuuri, kun sain töitä.
Olen myös lähiaikoina miettinyt tuota, miten monta elämää olenkaan elänyt. Asuin 15-16 -vuotiaaksi saakka lapsuudenkodissani, mutta sen jälkeen muutin suht usein. Ehkä näitä elämiä on jollain tapaa aina määritellyt asuinpaikka tai muuttaminen asuinpaikan sisällä. Muutin teininä ensimmäiseen omaan asuntooni Vaasaan. Omasta kämpästä käsin oli helpompi mennä treeneihin ja lukioon. Sen jälkeen asuin Turussa, Kanarialla, Kyproksella, Helsingissä ja palasin takaisin Vaasaan yliopistoon. Yliopistoaikoina olin vaihdossa Meksikossa. Kun valmistuin vuonna 2010 yliopistosta, muutin virallisesti Helsinkiin. Helsingissä olen asunut pidemmän pätkän neljässä eri asunnossa. Nykyisessä asunnossamme olemme asuneet seitsemän vuotta, ja koenkin sen olevan täysin kotini.
En tunne olevani vanha, vaikka edelleen pidän milleniaaleille tyypillisistä nilkkasukista ja sivujakauksesta. Voin paremmin kuin koskaan ja tykkään aidosti tästä nykyisestä elämästä. Ennen kaikkea rakastan olla äiti tytöllemme. Tämä elämä on ehkä kohdellut minua parhaiten ja osaksi sen vuoksi pidän itsestäni enemmän. Tähän elämään on myös kuulunut tuo ajatus, ettei jaksa enää välittää millään tapaa, mitä muut ajattelevat.
Väite 2. ”Milleniaalit näyttävät nykyään nuoremmilta kuin 20-vuotiaana”
En osaa sanoa näytämmekö nykyään nuoremmilta, mutta olemme ystävieni kanssa vitsailleet, että tuo saattaa osaksi johtua siitä, että palaudumme kaikesta siitä, miten poltimme itsemme loppuun 20-vuotiaina. Emme nukkuneet tarpeeksi, joimme liikaa energiajuomia ja juhlimme liikaa varsinkin kesäisin. Nuorena reissasimme viikonloppuillassa helposti neljä lokaatiota ilman suunnitelmaa: etkot, bileet, baari ja jatkot. Meillä oli jokaisella esimerkiksi jokin tuttu taksikuski, jonka suora numero meillä oli puhelimessamme. Ja kuinka moni muistaa kaikki ne teemapäivät: Wild Wednesday, Thirsty Thursday, osta 2 & maksa 1. Elämä oli varsinkin kesäisin yhtä kampanjaa. Muistan kuinka minulla oli esimerkiksi Helsingin Cuba-ravintolaan avaimenperä, jolla sai keskiviikon juhlissa alennuksia. Tämä aika on onneksi ollut jo aikoja sitten ohi. Jos näihin aikoihin verrataan, elän todellista glow upia.
Väite 3. ”Milleniaaleilla on hyvä työmoraali. Milleniaalit ovat rohkeita ottamaan paikkansa, mutta he eivät suostu sormet ristissä selän takana osoittamaan lojaalisuutta työnantajalle. He ovat avoimesti uskollisia, jos saavat saman kohtelun.“
Vaikka olemme polttaneet itsemme loppuun, työmoraalini on aina ollut korkea – ehkä vähän liiankin. Aikaa ennen yrittäjyyttä, siedin liikaakin vinksahtaneita työkulttuureja, jossa oli tyypillistä istua 08-21.00 töissä. Viimeisimpien tutkimustulosten valossa näyttää siltä, että milleniaalit ovat entistä hanakampia hyppäämään työpaikasta toiseen, jos sillä ei ole vaikuttavampaa päämäärä kuin voiton tuottaminen omistajilleen. Milleniaaleille todellisia mittareita ovat työnantajan vastuullisuus, joustavat työajat, työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen.
Väite 4. “Milleniaalit eivät voi rentoutua, ennen kuin he ovat sen ansainneet. Lepo tuntuu laiskottelulta. We can´t relax without earning it first.”
Tämä saattaa liittyä osaksi siihen työmoraaliin. Voin allekirjoittaa, että minulla on miljoona asiaa yhtä aikaa meneillään ja en välttämättä osaa rentoutua. Häärään ja puuhaan koko ajan kotonakin. En jätä kuitenkaan ikinä mitään tekemättä. Olen nopea kaikessa. Tässä piirteessä on paljon hyvää ja se onkin yrittäjyydessä suuri vahvuus. Opettelen kuitenkin rentouttamaan hermostoa, sillä kaikella on vaikutusta myös uneen yms.
Väite 5. “Milleniaalit ovat täsmällisiä. He katsovat ravintolaan mentäessä menuun etukäteen, eri aktiviteetteihin ennakkoon hinnat tai ennen reissua navigaattorista paljonko perille kestää ajallisesti jne.”
Olen täsmällinen ja kurkkailen asioita etukäteen. En kuitenkaan jää niitä pähkäilemään ja kirjoitan asioita yleensä vain ylös. Ehkä omalla kohdallani tuo ravintolan menuun kurkkaaminen etukäteen johtuu enemmänkin siitä, että haluan alkaa jo ennakkoon kuolailemaan ruokia.
Väite 6. ”Millenials are rare species aged 30-45. Survived dial-up internet, know every lyric from 1990 and 2000, but forget why they opened the fridge. Run on caffeine, wine and vibes. And consider being in bed by 9 pm.”
Itse olen tietoisesti pyrkinyt vähentämään elämässäni turhaa sykkimistä. Se, että välillä unohtaa, mitä jääkaapista on ottamassa on varmaan ihan hyvä merkki. Ehkä aivoille tuollainen lepotila tekee ihan hyvää. Muistan liikaa 1990 ja 2000 -luvun laulujen sanoja, ja välillä mietin, miten muistiani voisi hiukan tyhjentää ja hyödyntää tuota tilaa johonkin järkevämpään asiaan. Olen alkanut juoda kahvia vasta yli 30-vuotiaana, kun minusta tuli yrittäjä. Nykyään rakastan vahvaa kahvia – joko tummapaahtoa tilkalla kauramaitoa tai tuplaespressoja.
Ylhäällä oleva wine and vibes kuulostaa hyvältä, kunhan pääsee tarpeeksi ajoissa nukkumaan. Koska heräilen yleensä ilman kelloa jo kuuden aikaan, olen sängyssä aika usein jo yhdeksän aikaan illalla. Olemme sitä ikäluokkaa, että molemmille päiville viikonloppuna ei voi tehdä suunnitelmia – ei edes joka viikonlopulle. Jos jostain syystä viikonlopulle on buukattu kaksi menoa, alan heti varastoimaan energiaani aivan kuin se olisi jokin luonnonvara, joka loppuu.
Tuleeko teille mieleen jotain muita hauskoja stereotypioita? Entä kuinka moni näistä osui teihin?
