Ninniohia

07/08/2023 Äitiys, yrittäjyys

Äidin oma-aika ja aikataulusumplija

Moni sanoo, että äitiyden myötä he ovat kehittyneet ajanhallinnassa. Omien menojen yhdistäminen lasten rytmeihin, aikatauluihin ja menoihin on vaatinut olemaan järjestelmällisempi.

Aloin miettiä tätä myös omalla kohdallani ja täytyy todeta, että en huomaa omassa käytöksessäni kovinkaan paljon muutoksia. Huomasin jo nuorena, että ellen sumpli aikatauluja, en ehdi tehdä koulujuttuja, pelata lentopalloa, käydä osa-aikatöissä ja nähdä kavereita. Jollain tapaa kavereiden näkeminen oli se porkkana, jonka vuoksi kannatti suunnitella etukäteen, merkitä ylös to do -listoja ja käydä läpi koko kalenterirumba.

Nykyään tosin kalenteri ei enää ole paperikalenteri ja to do -listatkin ovat läppärin muistiinpanoissa, mutta sama nuoruuden taktiikka pelittää yhä, vaikkakin aikaa vievät asiat ovat vaihtuneet. Olenkin aikaisemmin todennut, että jos vain saan merkitä asiani ylös, minun ei tarvitsekaan kuormittaa itseäni sen suhteen. Asia siirtyy listalleni ja lähtee sieltä, kun olen sen tehnyt. Monihan kuitenkin murehtii asioita ja käy ajatuksissaan listan asioita läpi, jos se on kesken.

Yrittämisen ajankäyttöä

Ehkä tuon oman sumplimisen vuoksi en koe yrittäjyyttäkään sen kuormittavampana kuin ns. normaalia päivätyötä – päinvastoin. Koin nuorempana, että palkkatöissä tehokas ajankäyttö oli välillä haastavaa, sillä saattoi olla päiviä, kun siihen ei itse pystynyt itse vaikuttamaan.

Muistatteko sen tunteen, kun mietit kesken palaverin, että tämä palaveri olisi voinut olla vain sähköposti tai chat-keskustelu, tai pahimmassa tapauksessa pelkkä ajatus vain palaverin järjestäjän päässä. Nykyään ehkä ihmiset arvostavat toisen aikaa enemmän, etteivät buukkaa palavereihin ihmisiä, joille asia ei kuulu.

Koronalla oli myös tärkeä rooli yritysten etäyhteyksien parantamisissa. Nykyään ei ole tarvinnut enää matkustaa monia tunteja pikaisten palavereiden vuoksi.

Mihin kulutan aikani?

Asia, jossa ehkä nykyään olen tarkempi, on ajan käyttäminen – koska ylimääräistä aikaa ei ole ylitsepääsemättömän paljon, mietin huolellisesti mihin ja kenen kanssa sen käytän. Ehkä tuon vuoksi olen entistä tarkempi myös siitä, etten myöhästy ja anna henkilö odotuttaa, sillä en koskaan voi tietää, kuinka paljon vaivaa hän on nähnyt, että pääsee paikan päälle (ja antaa aikaansa).

Kävin vuosia Elixialla salilla, sillä asuessani Kalliossa siitä oli lyhyt matka useammallekin salille. Kun muutimme Pohjois-Helsinkiin, en jollain tapaa löytänyt samanlaista ihastusta sitä lähellä oleviin Elixioihin. Huomasin, että menin talvella ennemmin vieressä kulkeville laduille hiihtämään, lenkkeilemään portaisiin tai ulkopuntille.

Lapsen myötä ajankäyttö on vain korostunut – haluan päiväkodin jälkeen puuhailla minimimmin kanssa. Päivisin en taas ole valmis kuluttamaan työaikaani bussissa salimatkoihin keskustan suuntaan, vaikka siellä ne aikaisemmat kuntosalit olisivatkin. Nykyään olenkin tehnyt helpoimman kautta eli heti päiväkotiin viennin jälkeen jumpan kotona tai kodin lähellä ulkona. Syyskuusta alkaen menen taas lounasaikaan kodin vieressä olevaan jäähalliin omaan aikuisluisteluuni. Jos nyt puhutaan siitä kuuluisasta “äidin omasta ajasta”, nämä ovat henkireikä sen suhteen.

Ajankäyttö ja oma jaksaminen

Olen alkanut aika rankalla kädellä karsimaan myös sellaisia asioita pois päivistä, joista ei tule hyvää fiilistä. Onneksi iän myötä osaa sanoa jo myös ei joihinkin ehdotuksiin – ja ennen kaikkea miettiä omaa jaksamista. Eihän asioista nauti, jos on muuten aivan finito. Silloin ehkä ennemminkin pitää tehdä sellaisia asioita, joilla palautuu.

Tästä yhtenä esimerkkinä noin 10 vuoden takainen päivä, kun Lenny Kravitz esiintyi silloisella Hartwall Areenalla. Keikka oli sunnuntaina ja sen oli määrä alkaa kello 21.00, mutta muistaakseni alku meni lähemmäs kello kymmentä. Vaikka Lenny on kaiken kaikkiaan ihana ja odotin hänen keikkaansa, muistan kuinka puhki olin keikalla. Tuolloin mietin jaksamistani ja en kokenut häpeäkseni myöntää itselleni, että päivä ja aika olivat väärät. Vaikka tuo tapaus oli aika pikku juttu, se sai minut kuitenkin miettimään jatkossa omaa jaksamista tarkemmin.

Olemme sopineet siskoni kanssa, että minimimmi menee syyskuun alussa heille yökylään. Välillähän yökyläilyillä on jokin selkeä tarve esim. menot kuten hääjuhlat tms, mutta tällä kertaa minulla ja puolisollani ei ole mitään varsinaista ohjelmaa sovittuna – minimimmi on jo tosi kauan sanonut haluavansa mennä heille yöksi ja laitoimme nyt asian järjestymään. Tämä sai minut entistä enemmän miettimään, mihin tuon ajan haluan hyödyntää ja mistä tulee hyvä fiilis. Ensimmäiset asiat, jotka tulivat mieleen, olivat hyvä treeni jossain kivalla kuntosalilla, uinti kylmässä vedessä ja hyvä ruoka (kreikkalainen tai tapakset).

Meillä tuli puolisoni kanssa myös puheeksi toinen ideahaara, jossa lähdettäisiin pois kotoa. Olemme muutaman kerran olleet esimerkiksi Haikon kartanossa yhden yön. Fakta on kuitenkin se, että koska teen kotoa töitä, minulle tekisi varmaan hyvää lähteä pois sieltä välillä. Toisaalta kesän reissut on juuri laitettu purkkiin eli mitään akuuttia ”seinät kaatuvat”-fiilistä ei ole ja ylimääräiset rahatkin on aikalailla hassattu kesän hotelleihin ja muuhun humputteluun.

Onko teillä lukijoilla ehdottaa meille jotain ideaa, mitä voisimme tehdä? Tai mikä olisi kiva paikka treenata? (johon voisi mennä ilman jäsenyyttä kertamaksulla)

31/07/2023 yrittäjyys

Yrittäjän kesäloma ja paluu arkeen

Yrittäjyydessä on sekä kivaa, että outoa se, että siinä työ- ja vapaa-aika sekoittuvat. Jotkut kokevat tuon stressaavana, kun eivät pääse ”karkuun” töitä, mutta itselleni se sopii. En jotenkin koe, että omia töitäni pitäisi päästä karkuun.

Toki kesä on aina eri asia, sillä minimimmin päiväkoti on kiinni juhannuksesta elokuun alkuun, joten oma tavoitteeni on järjestää työni niin, että pystyn olla hänen kanssaan ja pystymme tehdä lomareissuja. Kesä on aina ollut meille ainutlaatuista aikaa ja siitä jäänyt myös meille ihania muistoja. Millainen siis yrittäjän kesäloma tällä kertaa oli?

Mitä loma-arki on?

Teen Kalla Activen merinovaatteiden rinnalla edelleen paljon kirjoittamisjuttuja eli kirjoitan lehtiin sekä eri yrityksille heidän haluamiaan sisältöjä. Tällä hetkellä kirjoitan enemmän tai vähemmän kahteen lehteen ja Helsingin Sanomien liitteeseen. Yksi hankeprojekti päättyi juuri ennen juhannusta, joten tavallaan oli mukava saada yksi iso urakka päätökseen. (Toi myös loman tuntua)

Kuten olen myös aikaisemmin kertonut, yritän aina tehdä Kalla Activen somesisällöt valmiiksi kesää varten ennen juhannusta, jotta isompia asioita ei tule heinäkuussa eteen. Huomasin tosin, että jouduin välillä tsempata, etten ala turhaa tutkailla mitään budjetti exceleitä, vaan säästän ne elokuulle. Jos asioille ei sillä hetkellä pysty tehdä mitään, turha niitä on edes ajatella.

Konkreettisin asia, joka pitää aina kesäisinkin kiinni arjessa on tulevat merinotilaukset. Koska toistaiseksi lähetän ne vielä itse, minulla on aina reissuissa mukana läppäri, jotta pystyn tehdä postituskortin valmiiksi ja kuitata tilauksen. Jos en ole itse pääkaupunkiseudulla, hankin jonkun pakkaamaan tilauksen ja viemään postin ulkolaatikkoon.

Kesäloman reissut

Puolisoni oli parisen viikkoa juhannuksen aikaan lomilla, ja tarkoituksena oli mennä koko poppoo eli hän, minä, minimimmin sekä puolisoni lapset laivalle. Lopulta hän lähti lasten kanssa yksin, sillä olin usean päivän kovassa kuumeessa. Koska perheessämme on niin monta muuttuvaa tekijää, aikatauluja on mahdoton usein saada yhteen ja tehdä isommalla porukalla mitään. Tämän vuoksi laivareissun peruuntuminen harmitti aluksi tosi paljon. Toisaalta olin niin kipeä, että tuskin pystyin edes kävellä, joten nukkuminen oli ainut vaihtoehto.

Kun tervehdyin, lähdemme minimimmin kanssa Tampereen ja Pohjanmaan suuntaan. Pääsimme mukavasti reissaamaan ja tekemään pienempiä päiväretkiä. Pohjanmaalla mökkeilimme Bergön saarella ja lomailimme Vaasassa.

Helsingin suunnalla teimme päiväreissuja esimerkiksi Inkoon saaristoon. Hyppäsimme aamulla Kampista pikku bussiin ja saimme perillä auto- ja venekyydin saareen ystäviemme mökille. Kävimme myös kerran Linnanmäellä, humputtelemassa keskustassa ja useaan kertaan Pirkkolan Plotissa uimassa. Loppulomasta oli kiva vielä toistamiseen piipahtaa Tampereella.

Loma kotipihalla

Vaikka teimme pikku reissuja, vietimme paljon aikaa myös kotosalla. Rakastan meidän etu- ja takapihaa ja lomaillessa onkin ihanaa tehdä uusia piha- ja kukkasuunnitelmia. Takapihan terassi ja trampoliini olivat kovassa käytössä, ja ovet auki aamusta iltaan ulos olohuoneesta ulkoterassille. Hassua, miten ruokakin maistuu aina eriltä ulkona syödessä.

Kukkien lisäksi fiilistelen takapihamme marjapensaita. Naapurista levinneiden riippuvadelmien lisäksi olen istuttanut karviaisia sekä mustia- ja punaisia viinimarjoja. Etupihan laatikkoon olen myös kylvänyt herneitä. Pieniä iloja! Minimimmi olikin päivittäin keräämässä puuroon ja jugurttiin kanssani marjoja. Kesältä jäi puhelimeen paljon myös salakuvia, sillä minimimmi on innostunut kuvaamisesta. (mystistä on siis myös se, että hän sai puhelimeni auki kasvotunnistuksella)

Meillä on harvinaisen iso taloyhtiön piha ja lapset pystyvät juosta pihassa turvallisesti. Hauskaa olikin aina aamupalan jälkeen katsoa ikkunasta, kun minimimmi hiukset hulmuten juoksi naapureiden suuntaan. Hänellä on pihassa kivoja leikkikavereita. Jos kirjoittelin takapihalla, kuulinkin naapurin trampalta aina hänen nauruaan.

Kun kirjoitin kesällä yhtä lehtijuttua, haastateltava kertoi: ”Sain onnellisesti neljä ihanaa aktiivista lasta”. Eräs aamu, kun olimme minimimmin kanssa jumppaamassa hiihtomajan puistossa, mietin täsmälleen samoin: ”Ihana aktiivinen lapsi.” Jotenkin naurattaa, miten monta kertaa hän lomalla sanoi minulle: ”Äiti, juostaanko?”

20/07/2023 Mietteet

Neuvot, joita antaisin 20-vuotiaalle itselleni

Millaisia neuvoja antaisin 20-vuotiaalle itselleni? Toki näin 38-vuotiaana en edelleenkään pidä itseäni ”valmiina”, mutta tietyt asiat ovat jääneet korvan taakse. Vaikka näin jälkikäteen on helppo jossitella, muutamissa asioissa auttaisin ja neuvoisin itseäni, jos pääsisin juttelemaan 20-vuotiaan itseni kanssa.

Opiskelupaikka mielessä

Aloitin opiskelemaan yliopistossa vuonna 2006. Kävin lukion 2,5 vuodessa, ja sen jälkeen hain useaan kertaan eri yliopistoihin ja vastaus oli parina vuonna aina sama: varasijalla.

Näin jälkikäteen ajateltuna oli onni, että esimerkiksi Turun yliopistoon jäin varasijalle, sillä varmaan mediatutkimus ei olisi se aivan oma juttu ollut. Kolmannella kertaa luin tuplakirjat eli Vaasan yliopiston pääsykoe kirjat lisäksi. Ensimmäiseen vaihtoehtooni jäin varasijalle, mutta Vaasaan pääsin samantien.

Kun otin opiskelupaikan vastaan, muistan, että minulla oli jotenkin tunne, että aloitin opiskelut tosi ”myöhään”. Nyt vasta tajusin, että olin 21-vuotias eli niin nuori!

Lukion jälkeen olin ehtinyt asua ja olla töissä kaksi talvea Kanarialla, yhden kesän Kyproksella ja lukea avoimessa yliopistossa viestinnän perusopinnot – silti minulla oli tunne, että olen vaan lorvinut. Muistan kuinka tentin Kanarialla pomoni toimistosta käsin tenttejä. Minulla oli kolme tuntia aikaa vastata x määrään essee-kysymyksiä. Ehkä nuo varasijalla-ilmoitukset olivat jollain tapaa olivat heikentäneet itseluottamustani ja aloin itsekin epäillä itseäni.

Ensimmäinen neuvo itselleni siis olisi, että asiat kyllä järjestyvät. Usein se suunta on vielä paras mahdollinen suunta, vaikka se aluksi saattaisi tuntua oudolta.

Se, että ennen opiskeluja lähdin ulkomaille töihin oli näin jälkikäteen ajateltuna hyvä kaikin puolin. Jollain tapaa ”järkeistin” sen silloin itselleni niin, että aivan hyvin voin opiskella ja tehdä ravintola-alan töitä myös muuallakin kuin Suomessa. Ihan hyvin olisi voinut / ehtinyt tehdä enemmänkin vastaavia asioita ennen varsinaisia opiskeluja tai lukea avoimessa vain lisää matkustelun ohessa.

Toinen neuvoni olisi ollut Get crazy. Anna palaa – kaikki aikanaan. Jokaisella on oma polku ja sinä luot sen omanlaiseksi. Älä odottele oikeaa hetkeä ja kaikkea ei tarvitse tehdä samallalailla kuin muut. Tajusin jollain tavalla todella myöhään esimerkiksi, että asunnon voi ostaa yksinkin. Kun valmistuin marssin vasta yksin pankkiin, ja kun minulle myönnettiin Kallion kaksioon asuntolaina, muistan sen miten hyvä fiilis siitä tuli.

Kolmas neuvoni liittyy intuitioon – luota siihen. Joka puolella on tilaisuuksia tarjolla, jos sen vaan sallii. Moni välillä miettii, miksei mitään kivaa tapahdu. Jotenkin uskon, että mitään sellaista ei tapahdu, jos ihmisellä on silmät kiinni. Jos alkaa huomioida lähellä olevia asioita, tilaisuuksia myös huomaa helpommin.

Neljäntenä neuvona ehkä lisäisin, että ihan hyvin voit olla enemmän ylpeä itsestäsi. Ei se sitä kusea sinne päähän nosta.

10/07/2023 Äitiys, Matkustaminen

Kesäinen Vaasa turistina minimimmin kanssa

Päätimme jäädä vielä Bergön saaren kesämökkeilyn jälkeen vielä hetkeksi lomailemaan Vaasaan minimimmin kanssa. Saimme myös välillä seuraa siskoistani ja ystävistäni, jotka asuvat Vaasassa.

Asuin muutamassakin eri asunnossa lukioaikoina, mutta suosikkini oli Koulukadun yksiö, joka oli aivan rantakadun tuntumassa ja lenkkeilin siitä aina rantaa pitkin Suvilahden suuntaan. Tuon jälkeen muutin Turkuun ja ulkomaille pienissä pätkissä, mutta palasin 2006 takaisin Vaasaan opiskelemaan yliopistoon.

Muutin Helsinkiin Vaasasta yliopiston jälkeen vuonna 2010, jolloin valmistuin. Olin kuitenkin jo tuota ennen asunut silloisen poikaystäväni kanssa Helsingissä ja ollut lähes vuoden pois Meksikossa yliopistovaihdon vuoksi.

Nykyään Vaasaan on aina mielestäni ollut kiva mennä piipahtamaan, mutta hassua, että koin nyt jollain tapaa, että olin pudonnut kärryiltä, mitä Vaasassa kannattaa lapsen kanssa tehdä. Olimme usein nimittäin aina olleet Pohjanmaa-kierroksella lapsuudenkodissamme Vähässäkyrössä (jonka he vuoden vaihteessa myivät) emmekä olleet sen kummemmin tulleet pidemmäksi aikaa Vaasaan.

Vaasan ihanat kahvilat

Kahvilat voisivat olla yksi asia, joista Vaasa voisi enemmän paukutella henkseleitään. Kokoonsa nähden Vaasassa on tosi paljon kivoja kahviloita, ja nuokin kahvilat ovat ihan keskustassa tai ainakin kävelymatkan päässä toisistaan. Hovioikeudenpuistikolla on moniakin kivoja, kun lähtee torilta Hovioikeudelle päin kävelemään. Plussaa on myös, että ne eivät ole isoja ketjuja.

Yksi suosikeistani on Pharmacy House Cafe & Bakery. Kun opiskelin Vaasassa, rakennuksessa toimi vielä apteekki, mikä näkyy kahvilankin sisustuksessa.

Toinen meidän suosikki kahvila on Sweet Vaasa. Se oli airbnb-asuntomme alakerrassa, joten kävimme siinä muutamana aamuna aamupalalla. Heillä on kyllä ihana valikoima aamupalasettejä, salaatteja ja kakkuja. Hovioikeudenpuistikolla on myös Niska-ravintola, jossa ole niin Helsingissä kuin Turussakin käynyt syömässä – toimii!

Vanhoja muistoja ja uusia tuttavuuksia

Itselleni ranta-alueen terassialue on täysin uusi tuttavuus, vaikka se onkin jo ollut jo olemassa useamman vuoden. Olen aina rakastanut Vaasan ranta-aluetta, ja minusta on ihanaa, että sitä ollaan enemmän ja enemmän alettu hyödyntämään.

Nuorempana hengasimme aina rannassa, mutta silloin istuimme laitureilla, joita on edelleen monessa eri paikkaa lähellä keskustaa. Minusta oli hauska myös kertoa minimimmille paikoista, joissa olen nuorempana hengannut – esimerkiksi kun kävelimme uimaan Hietskuun eli Hietasaareen, matkan varrella oli Hoviska (Hovioikeus) ja laiturin pätkät rannassa, joihin paistoi aurinko iltaisin (lukioajat!). Olen kai itsekin alkanut tulla vanhaksi, kun alan muistella eri aikakausien Vaasa-aikoja. Niitä aikoja ei ole ikävä, mutta jotenkin minulla on aina ollut helppo palata tiettyihin tunteisiin takaisin.

Yliopistoaikojen kunniaksi oli pakko myös piipahtaa kattojen yllä Sky-ravintolassa, joka oli nykyään yllättävän freshissä kunnossa. Opiskeluaikoina olimme siellä usein kemuttamassa ja sisustuskin oli silloin sen näköinen.

Rannassa on ihanat ravintolat HEJM ja Faros, joissa kävimme molemmissa syömässä. Faros oli aikoinaan pelkkä ravintolalaiva, mutta nyt vuosien saatossa laajentunut mukavaksi terassiravintolaksi sisärakennuksineen. Syötiin siellä ehdottomasti myös kesän parhaat jäätelöt. (Suurin osa vegaanisia – tämä on usein haaste minimimmin maitoherkkyyden kanssa.) Faroksella on ulkona myös kiva pieni hiekka alue, jossa minimimmi viihtyi hiekkakakkujen parissa sen ajan, kun me vielä söimme.

Legendaarinen ravintola rannassa on Strampen terasseineen. Olemme olleet siellä aikoinaan juhlimassa isäni 60-vuotis syntymäpäiviä – aikaa on siellä kulunut myös ihan normaalin lounaan merkeissä.

Minimimmillä oli selkeästi omat suosikki puistot, joissa kävimme. Yksi niistä oli Vöyrinkaupungilla Laivapuisto. Totta puhuen siellä oli kyllä aikuisenkin silmiin paljon tekemistä. Minimimmi kiipeili, keinui ja kokeili eri välineitä. Itselläni silmiin taas osui beach lentopallokenttä ja ulkogymi.

Vaasassa on myös Hietalahdessa Satopuiston leikkialueella Muumipuisto ja Purolassa Edvininpolun puisto.

07/07/2023 Matkustaminen

Vuokramökkeilyä Bergön saarella

Siskoni lapsen rippijuhlien jälkeen matka jatkui kohti Pohjanmaata. Olemme yleensä viettäneet vanhemmillani lapsuudenkodissamme yhden kesälomaviikon, mutta koska he myivät vuoden vaihteessa talon ja muuttivat pienempään heille sopivampaan taloon, vuokrasimme siskoni ja heidän perheiden kanssa mökit.

Vuokrasimme kolme mökkiä Pohjanmaalta, Maalahden kunnasta Bergön saarelta. Bergö Havsudden mökeistä oli ihana näköala Merenkurkun saaristoon ja saareen mentiin lossilla. Mökit olivat vierekkäin ja jokaisella oli oma laituri – ne olivat oikein toimivat meidän poppoolle. Hauska fakta muuten, että mökit on itse asiassa nimetty omistajien poikien mukaan: Kim, Oliver ja Richard.

Törmäsimme myös mökkien mukavaan omistajaan, joka oli rakentamassa mökkien viereen uutta ponttoonisaunaa. Hän vinkkasi Bergön Trail runista, johon jääkiekkoa pelaava kummipoikani meni myös juoksemaan – oli kuulemma toimiva pk-lenkki.

Rentoa tekemistä aivan mökkien lähellä

Mökiltä 200 metriä oli Bergön uimarannalle, jossa kävimme lasten kanssa uimassa, keinumassa ja kiipeilemässä. Uimarannan läheisyydessä oli pienen pieni kioski. Toisena päivänä se oli tosin kiinni – mielestämme lappu luukulla oli sympaattinen.

Kävelymatkan päässä mökiltä oli myös minigolf ja kanoottien vuokraus. Hiukan kauempana noi 1,5 km päässä oli pieni kyläkauppa ja muutama kahvila. Kävelimme sinne mökiltä ja matkan varrella muutamassakin eri kohdassa oli lampaita. Mökeiltä oli mahdollisuus ottaa käyttöön myös soutuvene, joka oli meillä niin fiilistelysouteluun kuin kalastamiseenkin käytössä.

Kuulimme, että hiukan kauempana mökeiltä (n. 14km) Molpen kylässä oli ravintola Strand-Mölle meren rannalla. Meille tosin riitti enimmikseen omat grillaillut mökillä. Pihassa oli yhteinen grillauspaikka mökeille. Paikka ja mökit olivat kokonaisuudessaan oikein sympaattisia!

03/07/2023 Äitiys, Matkustaminen

Kesäinen Tampere minimimmin kanssa ja rippijuhlien viettoa

Meidän kesäinen Tampereen lomareissu on jo vakio. Tällä kertaa meillä oli tosin ihan syykin sinne menoon, kun vanhemman siskoni tytär pääsi ripille. Menimme Tampereelle lauantaina ja juhlia vietettiin sunnuntaina Cafe Bakeryssa. Puolisoni ei päässyt mukaan aikatauluhaasteiden vuoksi mukaan.

Meillä oli viimeksi niin mukavaa minimimmin kanssa yöpyä Hotelli Ilveksessä, joten buukkasin sieltä taas meille huoneen pariksi yöksi. Uima-allas osaston lisäksi siellä on kaksi leikkihuonetta – toinen pienempi ja toinen isompi. Isommassa Onni-Oravan leikkipaikassa on pomppulinna, piirrospeli ja paljon myös “isompien lasten” pelejä, joita ainakin pienenä muistan joissain reissuissa itsekin pelanneeni. Erona vaan oli, että lapsena ne toimivat vain kolikoilla, leikkiosastolla kaikkea saa pelata ja kokeilla niin paljon kuin sielu sietää. Ja toki itsekin oli pakko Speden Speleistä tuttua nopeuspeliä kokeilla. (Kuinka moni muistaa oman ennätyksenne?)

Tällä hetkellä elämää arvostan reissuissa helppoutta. Juuri eilen mietin uima-allasosastolla, miten pieniä juttuja arvostan, kun fiilistelin suihkuhuoneen shamppoita ja hoitoaineita. Aamupalalla huomaan myös lapsen kanssa, että perus normaalit asiat ovat parhaita – ilman turhaa hifistelyä.

Reissasimme Tampereelle lauantaina ja lähdimme maanantaina kohti Pohjanmaata. Lauantaipäiväksi kanssamme tuli hengailemaan siskoni tyttö ja kävimme syömässä Periscopessa. Alkujaan oli tarkoitus mennä Kalevan maauimalaan koko päiväksi, mutta sateen vuoksi keksimme muuta tekemistä. Ratinan ostoskeskuksen vieressä on kiva ulkoleikkipaikka, jossa on paljon minimimmiä viihdyttäviä kiipeilyköysiä.

Rippijuhlintaa

Sunnuntai-iltapäivä kuluikin kokonaisuudessaan perheeni kanssa, sillä klo 14-17 vietimme siskoni lapsen rippijuhlia. Illalla kävimme päivällisellä vielä isolla porukalla Kuuma-ravintolassa.

Ihan naurattaa, että suurimmaksi osaksi meidän Tampere sisältää aina samoja elementtejä kuin aikaisemmin, mutta toisaalta minimmin kanssa kahdestaan ollessani pidän tästä, että niin läheltä löytyy kaikki – varsinkin kun kyseessä on vain parin päivän visiitti. Toisaalta nyt oli mukava kokea myös kesäinen Kuuma-ravintola ympäristöineen. Tällä kertaa tosin meidän vakio Pikku Kakkosen puisto jäi seuraavaan kertaan.

Minut alkujaan Tampereelle toi teini-iässä sen aikainen poikaystäväni. Suhde loppui, mutta Tampere jäi. Onneksi siskoni on perheineen asunut jo melkein 20-vuotta Tampereen vieressä Kangasalla, joten meillä on ollut yleensä syykin reissata. Toisaalta taas Tampere on kivasti puolivälissä matkalla vanhemmilleni Pohjanmaalle, että olemme usein pysähtyneet varsinkin minimimmin kanssa junalla matkustaessa minilomalle. Hassua on myös se, että Tampereella tulee aina tuttuja vahingossa vastaan – kuten nytkin eräs mimmi, joka pelasi vuosia sitten samassa lenttisjoukkueessa kuin minä.

29/06/2023 Mietteet

Eikö olisi helpompaa vain olla mukava?

HS kirjoitti 28.6.2023 artikkelin otsikolla: Pieniä eleitä. Siinä kerrotaan, kuinka pienillä arkisilla teoilla voi kertoa toiselle, että välittää toisesta. Siinä myös kehotetaan miettimään, miten haluaisi itselle puhuttavan tai mitä tehtävän.

Vaikka artikkelissa puhuttiin enimmäkseen kommunikaatiosta ja teoista parisuhteessa, mielestäni aihe on mielenkiintoinen monelta muultakin kulmalta. Jokainenhan meistä ansaitsee hyvää käytöstä – oli tilanne sitten näkeminen kasvokkain tai viestittely sähköpostitse. Vielä haastavamman tilanteesta tekee, jos asiassa onkin negatiivinen sävy.

Mielestäni myötätunto on yksi ihmisen kauneimpia ominaisuuksia ja arvostan ihmisiä, joilta löytyy sosiaalista pelisilmää erilaisiin tilanteisiin. Kirjoittelin näihin liittyvistä asioista joskus vuosia sitten blogiini otsikolla: “Tunnetko ankeuttajan tai suorasanaisen, jolta pelisilmä puuttuu?” sekä palautteen annosta otsikolla: “Maski päällä hymy katsotaan silmistä.” Hyvässä kommunikaatiossa annetaan palautetta olennaisesta asiasta. Jos luonnehdinta on liian yleinen ja palautteen antaja kertoo asiasta esimerkiksi hehtaarin pituisella jaarittelutekstillä, hän osoittaa oman kyvyttömyytensä jäsennellä asiaa.

Oman elämän ne pienet eleet

Olisi arvokasta toista ihmistä kohtaan, jos henkilö ensin kävisi irtonaiset ajatukset omassa päässään läpi, ennen kuin möläyttää mitään ulos. Eikö olisi mukavaa olla mukava? Minusta tuntuu välillä, että joillain ihmisillä ei ole ollenkaan suodatinta ja sähköpostiin kilahtavat viestit näyttävät siltä aivan kuin kokonaisuutta ei olisi mietitty yhtään, ainoastaan vaan oksennettu ensimmäiset ajatukset ja painettu lähetä.

Eräskin palaute viime viikolla vei hetkeksi mehut, sillä tuntui, että siinä keskityttiin enemmän mollaamiseen, eikä pyynnöstä huolimatta tuotu selkeää kohtaa esiin, johon haluaisi muutoksia. Jollain tapaa mieleeni muistui neuvo lapsuudesta. ”Asioista ei saa valittaa, ellei niihin ole kättelyssä antaa korjausehdotusta.”

Esimerkiksi autossa ei ollut syytä haukkua radiosta soivaa kanavaa, ellei ollut samantien antaa ehdotusta vaihtoehtoisesta kanavasta.

Nämä ovat pieniä eleitä myös elämässä niin parisuhteessa, perhe-elämässä, työasioissa ja harrastuksissa. Mielestäni jokaista ja jokaisen aikaa pitää arvostaa sen verran – oli asia sitten positiivinen tai negatiivinen – että kokoaa ajatukset ensin, ennen kuin sylkee ne kasana ulos. Ja ennen kaikkea eihän meistä kukaan varmaankaan tahallaan halua olla ilkeä vai haluaako? Eikö olisi helpompaa vain olla mukava?

20/06/2023 Perhearki

Kesätekemistä lasten kanssa Helsingissä

Tänään oli viimeinen päiväkotipäivä ja elokuun alussa jatkuu taas. Aamulla, kun pyöräilimme päiväkotiin, oli jotenkin erikoinen tunne. Hassua oli se, miten itsekin aistin tämän tai sitten muistin sen tunteen vain niin vahvasti omasta lapsuudestani. Viimeiset päivät esimerkiksi ala-asteella olivat aina iisimpiä. Leikimme ulkona ja laitoimme vuotta pakettiin – ehkä päiväkodinkin kohdalla on vähän sama juttu. Kivaahan päivisin on puuhailla, mutta samaan aikaan lapsikin on loman tarpeessa.

Ennakoin kesäämme ja ajattelin kasata blogiin kesätekemistä lasten kanssa Helsingissä. Kesällähän on tekemistä oikein urakalla, mutta kirjoittelen muutamia ideoita tänne ylös. Minullahan on tapana kirjoittaa asioita tänne blogiin muistiin ja itsekin täältä aina kurkkailla, kun muisti pätkii. Esimerkiksi juuri viikonloppuna katsoin vuohenjuustopiirakan ja kaurakeksi -reseptit.

Pääkaupunkiseudun päiväretkikohteet

Jos mielii tehdä Helsingissä päiväretkiä, suunnaksi voi ottaa esimerkiksi lähisaaret.

Kaivopuistosta lähtee lautta niin Uunisaareen kuin Pihlajasaareenkin. Molemmissa on hiekkaranta ja voi pitää picnikin. Pihlajasaaressa on kartanomainen ravintola ja Uunisaaressa taas kahvila. Uunisaaresta pääsee myös kävellen vieressä olevaan Liuskaluotoon. Siellä toimii Skiffer-ravintola. (Heidän liuskat = pizzat ovat kyllä hyviä) Liuskaluodolta pääsee suoraan yhteysveneellä takaisin rantaan. Totta puhuen olen käynyt useammin talvisin Uunisaaressa, mutta tuostakin on jo aikaa. Silloin fiilistelin heidän lohikeittoaan ja kävimme saunomassa ja avannossa.

Muita päiväretkikohteita ovat mm. Mustikkamaa, Seurasaari, Vallisaari, Lonna ja Suomenlinna. Mustikkamaan yhteydessähän voi piipahtaa myös Korkeasaaressa, joka on ihan paikan lähettyvillä.

Päiväretkiä voi tehdä myös kotieläintiloille, joista kivoja ovat mm. Haltialan tila ja Fallkullan kotieläintila. Haltialan tilalla kukot ja kanat ovat ainakin meidän minimimmille aina kiinnostavaa katseltavaa, ja saatamme välillä pyöräillä sinne ihan vaan lyhyemmäksikin aikaa. Pihassa on myös pieni leikkipaikka.

Uimamonstereille uimamahdollisuuksia

Hietaniemen uimarannalla eli Hietsussa pääsee uimaan ja siellä järjestetään paljon myös muutakin ohjelmaa. Tunnetuimmat maauimalat ovat Uimastadion, Kumpulan maauimala ja Leppävaaran maauimala. Kävin alkuviikosta vesijuoksemassa uimastadionilla, ja mietin jälleen kerran, että siellä on kyllä oma kivanlaisensa tunnelma. Aikaa ennen minimimmiä minulla oli tapana ostaa kahviosta aina sama ruisleipä ja smoothie ja fiilistellä tuota tunnelmaa. Nyt unohdin katsoa myydäänkö niitä vielä.

Pirkkolan kesäuimapaikka Plotti on hiekkapohjainen ja vesi on kloorattua. Nyt siellä on ollut auki myös pieni vesiliukumäki, jossa tänään kului helposti kokonainen tunti ravaten portaita ylös ja laskien alas.

Merikylpylä Allas Sea Pool on Kauppatorin kupeessa. Käymme myös Altaan ravintolassa usein minimimmin kanssa syömässä, sillä sieltä voi syödessään katsella risteilylaivojen liikennettä.

Keskustan tekemistä ja leikkipuistoja

Keskustan suuntaan mielivä taas voi aloittaa päivänsä Linnanmäeltä ja Sealifestä. Rautatieaseman ja Töölönlahden välissä on Keskustakirjasto Oodi.

Senaatintorin kulmalla on Lasten kaupunki (osa Helsingin kaupunginmuseota). Minimimmi on tykännyt usein puuhastella siellä, leikkiä käsinukeilla ja kokeilla vanhoja vaatteita.

Muutamia leikkipuistoja, joissa olemme käyneet leikkimässä enemmän tai vähemmän aiemmin mm. Kuninkaantammessa Vennyn puisto, Herttoniemen Leikkipuisto Tuorinniemi, Kalasatamassa Kauppakeskus Redin Bryga-kattoterassin leikkipaikka ja Paloheinässä Leikkipuisto Soihtu. Näistä suosikki on ehdottomasti Vennyn puisto, jossa on mukavia kiipeilyseiniä ja -köysiä. Käymme siskoni kanssa Tuoriniemen rannassa avantouimassa ja usein katson, että vieressä olevassa leikkipuistossa on silloinkin paljon leikkiviä lapsia.

18/06/2023 Äitiys, Juhlat, Perhearki

Minimimmin 4-vuotis syntymäpäiväjuhlat takana

Vietimme minimimmin 4-vuotisjuhlia etukäteen tänä vuonna, sillä oikealle synttäriviikonlopulle heinäkuun alkuun osuu siskoni tyttären rippijuhlat Tampereella ja olemme päättäneet jatkaa siitä myös suoraan kesälomailua Pohjanmaalla.

Pikku neidin synttärijuhlat ovat olleet hyvä syy kutsua kavereita ja heidän lapsiaan kylään. Perjantaina on yleensä ollut ns. kaverisynttärit eli neidin naapuri-, puisto- ja päiväkotikavereita vanhempineen ja lauantaina ovat tulleet kummitädit ja meidän vanhempien ystäviä lapsineen kylään.

Ymmärrän hyvin, jos kaikki eivät jaksa järjestää juhlia varsinkin, kun lapsi on pieni eikä hän niistä todennäköisesti hirveästi edes muista, mutta jollain tapaa minimimmin synttärijuhlista on ehkä muodostunut enemmän kesäjuhlat, sillä sää on suosinut ja olemme voineet viettää aikaa isommalla porukalla meidän takapihalla.

Ja ennen kaikkea se, miten paljon synttärijuhlinta jo viime vuonna merkitsi hänelle. Hän kysyi kaverisynttäreillä koko ajan minulta hämmästellen: ”Äiti, ovatko he kaikki tulleet juhlimaan minua?”

Synttärisankarin onnellisuus on aina paras kiitos kaikesta ja arvostan myös todella paljon, että vieraat antavat osan ajastaan ja tulevat kylään.

Yksisarviskoristeita ja simppeleitä juhlaherkkuja

Päivänsankarin toiveena oli ”unicorn-teema”. Olen aina ollut aivan surkea koristelemaan, mutta nyt yritin pienillä jutuilla saada hieman juhlan tuntua. Tilasin servetit, lautaset, kupit ja ilmapallot CDDON.com:sta. Niitähän sankarin ihaili jo kauan ennen juhlia kaapissa ja plaseerasi pöytään kavereitaan istumaan. Jotain koristeita oli kaapissa jo aikaisemmista juhlista ja pronssisia lisäkoristepalloja ostin Kyproksen lomareissulta halppis tavaratalosta.

Pikku luistelijatytön synttärikakun teki hänelle hänen luistelukaverinsa äiti. Koska itse en ole mikään paras leipuri, ihailen aina suuresti ihmisiä, jotka osaavat tehdä noin kauniita tuotoksia. Niin kuin olen aikaisemmin kertonut, innostun aina kokeilemaan kaikkea, mutta ihan naurattaa, miten läskilleen jotkut leipomukseni menevät. Tuolloin leivontaintoakin täytyy taas hetken kerätä.

Leivoin perjantaille kinkkupiirakan ja vuohenjuustopiirakan lauantaille. Piirakat ovat muuten olleet vuodesta toiseen omia ”varmoja nakkeja” eli niitä olen usein valmistanut tarjottavaksi. Piirakoita ja kakkua oli helppo täydentää kekseillä, raksuilla, mehulla/limsalla. Synttärisankari toivoi erityisesti Prinsessa- ja Carneval-keksejä, Raffel-sipsejä ja Pepsi Maxia.

Tatuoinnit olivat viime vuoden kaverisynttäreiden hitti. Tällä kertaa varasin tatuointeja unicorn- ja dinosaurusteemalla. Tein niistä ongintaan unicorn-pussiin tikkareiden kanssa yllätykset. Sain naapurista hieman tuunatun pilkkiongen lainaksi, jolla pystyi hyvin pilkkiä yläkerran kaiteelta alakertaan. Pikku jutuilla saa paljon aikaan, ja keli oli mitä täydellisin niin perjantaina kuin lauantainakin.

15/06/2023 Kalla Active, yrittäjyys

Luv Northin ja Kalla Activen tuotestailaukset – kivaa yhdessä tekemistä

Olen varmaan aikaisemminkin jo kertonut, että vaikka teen yksinyrittäjänä töitä, on ihanaa, että ympärillä on oma vakio tiimi, joiden kanssa tehdä omaan brändiin eli Kalla Activeen liittyviä töitä. Toki brändin kasvatus ja tunnettuuden lisääminen ovat omissa käsissäni, mutta päivittäisiin asioihin ja kampanjoihin on ihana hyödyntää apukäsiä.

Lähiaikoina on ollut mukavaa myös tehdä yhteiskampanjoita muiden suomalaisten brändien kanssa – ja ennen kaikkea sparrailla asioista, joita usein pähkäilee vain oman pikku pään sisällä. Keskustelut muiden yrittäjien kanssa tuo aina uutta näkökulmaa. Faktahan on, että todellisuudessa on miljoona tapaa tehdä asioita – täytyy vaan löytää se itselle paras tapa toimia.

Toukokuun alussa Kalla Activella oli yhteinen pop up -viikonloppu treenivaatemerkin Moonah Wearin ja sisäkenkiä tekevän Edly Helsinki kanssa. Aikalailla samoihin aikoihin tapasin yhteisen tuttavamme Keskitalon Akin kautta Paanasen Lauran, jolla on suomalainen korumerkki Luv North. (Itse asiassa Aki antoi vaan Lauran puhelinnumeron ja sanoi: ”Soita Lauralle.”)

Kolme eri tyyliä stailattuna

Yhdessä tekeminen on aina kivaa, ja mielestäni meidän molempien brändeissä yhdistyy kivasti tietynlainen elämänilo, ajattomuus ja tietysti vastuullisuus. Loimme Lauran kanssa kolme eri tyyliä Luv Northin ja Kalla Activen tuotteista. Mikä on suosikkinne? Yhteistyöstä voi lukea enemmän Kalla Activen verkkosivuilta.

Tyyli 1.

Mallilla päällä Kalla Activen mintun värinen hihaton SELJA mekko ja Luv Northin kultaiset The Moon Hoops -korvakorut sekä The lock -koru.

Tyyli 2.

Mallilla päällä Kalla Activen saven väriset chinot, vaalean saven värinen merino t-paita sekä Luv Northin Story-kaulakoru ja Halo-korvakorut.

Tyyli 3.

Mallilla päällä Kalla Activen mintun värinen hihaton SELJA mekko, SELJA neuletakki ja Luv Northin hopeinen The Lock -kaulakoru ja Halo-korvakorut.

Oletko itse team hopea vai kulta?

Arvostan tosi paljon tämän kaltaista yhteistyötä, sillä mielestäni on tärkeää tukea toisia suomalaisia brändejä ja pitää yrittäjät pinnalla. Luv Northin Laura on myös huippu tyyppi – meidän palavereissa juttua riittää ja välillä rönsyilemme jo kaukanakin aiheesta, kun molemmat innostuvat höpöttelemään. Onko teille muuten heidän korut tuttuja?

Pidän itse niiden klassisesta ilmeestä, mutta en vain millään osaa päättää olenko team hopea vai kulta. Nuorempana kuulin moneen kertaan olevani tyypiltäni hopea-ihminen, mutta näin vanhimmitenhan on alkanut muutenkin kyseenalaistamaan tällaisia ohjeita, jotka eivät mitenkään liity omiin mieltymyksiin. Aika näyttää! Nyt olen ottanut aika vaihtelevasti molempia materiaaleja käyttöön.

ps. Saan myös jakaa Luv Northin verkkokauppaan alennuskoodin. Koodilla LUVYOU15 -15% alennus kaikista tuotteista. Koodi voimassa 17.06.2023 klo 23.59 asti.

13/06/2023 Koti, Perhearki

Varmat kesän merkit ja “Dolce far niente” -hetket

Jo lapsesta saakka tietyt asiat ovat vakiintuneet tietyille vuodenajoille tai kuukausille. Toki lapsena koulu ja kilpaurheilu määrittelivät aika paljon vuoden kulkua, mutta silti niiden rinnalla oli paljon makuja, tuoksuja ja ääniä, joista tiesi, että kesä on nyt virallisesti tullut.

Lapsena kun koulu loppui muistan usein, että heräsin aamulla nurmikon leikkurin ääneen. Lapsuuden kodissani oli iso takapiha nurmikkoineen. Kun menin ulos, aurinko usein paistoi ja nenään kantautui vastaleikatun nurmikon tuoksu.

Keväällä ja alkukesällä oli usein talvilajien kaudenpäätös. Minimimmin kevätkauden päätöstä vietettiin viime viikolla karnevaalitunnelmin, ja tuli itselle ihan nostalginen fiilis. Omassa lapsuudessani ja nuoruudessani talvilajien kaudet myös laitettiin pakettiin kevään lopussa ja kesän alussa.

Ulko- ja beachlentopallot alkoivat taas kesäkuun alussa Power Cup -turnauksella ja, kun koulut loppuivat, turnaus käynnisti kesän. Olen joskus laskenut olleeni yhteensä lapsena yli kymmenessä Power Cupissa. Turnauksessa on joukkueita junnuista teineihin ja joka vuosi turnaus pidetään eri kaupungissa. Hauskaahan on se, että turnaus järjestetään edelleen kesäkuussa.

Kesän merkkejä kotona

Kun viikonloppuna join ensimmäisen aamukahvin ulkona takapihan terassilla, huomasin, että meille on tänne nykyiseenkin kotiin muodostunut vakio kesän merkkejä. On siis asioita, jotka ovat toistuneet joko vahingossa tai sitten tarkoituksella. Olen muutamana vuotena putkeen saanut naapurilta raparpereja, joista olen leiponut raparperipiirakan. Näin kävi viimekin viikonloppuna. Kirjoittelin ohjeen joskus vuosia sitten myös blogiin. Kuinka moni teistä pitää raparperin kirpeydestä?

Alkukesään kuuluu vahvasti puutarhan suunnittelu ja kukkien laittoa, yrttien kasvattamista, minimimmin synttäreiden järjestämistä (ja ennen kaikkea fiilistelyä jo kauan etukäteen), aikaiset aamut (Näistä nautin eniten! MIten paljon ehtiikään jumppailla ja tehdä, kun muut vielä nukkuvat), myöhäisemmät illat lasten kanssa ulkona (Nytkin tytöt ovat olleet monena iltana naapureiden trampoilla), vesi-ilmapallojen jämät nurmikolla (Aina niitä jää, vaikka kuinka yrittää kerätä) ja katuliidun haileita jälkiä lattiassa ja terassilla (paljaiden varpaiden mukana liituväri siirtyy sisälle).

Dolce far niente -hetki

Monesta asiasta on siis ainakin itselleni tullut todella kesäinen fiilis. Oma tavoite olisi kesän aikana päästä mahdollisimman paljon jonkinlaiseen “aivot narikkaan “-olotilaan. Tiedättekö italialaisen sanonnan: Dolce far niente? Sen voisi kääntää englanniksi sweetness of doing nothing. Eräs italialainen selitti sanonnan kerran isoäitinsä kautta. Isoäidillä oli tapana siirtää välillä tuoli ulos oven eteen ja katsella ohikulkijoita ja auringonlaskua. Jos mies kysyi häneltä: “Nonna, che fai qui?” = “Mitä teet?” Isoäiti vastasi aina: “Niente” = “En mitään”

Tajusin, että isoäidin tavoin katselen välillä taivasta ja sen värejä sekä lataan battereita. Samoin tapaan haahuilla etu- ja takapihallamme katselemassa kukkapenkkejä ja seurailen, mikä kukka on alkanut nyt kukkimaan. Ne ovat omia Dolce far niente -hetkiäni ja niitä haluan lisää myös tähän kesään. Millainen on teidän Dolce far niente -hetki?

ps. Jos ette ole vielä testanneet Kalla Activen kesävaatteita, hyödynnä koodi KALLA20 ja tilaa verkkokaupasta -20% alennuksella.

08/06/2023 Äitiys, Kalla Active, yrittäjyys

Boss Lady Podcastissa juttelemassa yrittäjyydestä ja alanvaihdosta

Olin tässä taannoin Boss Lady Podcast -jaksossa Anni Valliuksen vieraana. Juttelimme siitä miten löytää uskallus vaihtaa alaa ja alkaa luomaan enemmän itsensä näköistä uraa, miten koen oman brändin rakentamisen ja yrittäjyyden yhdistämisen äitiyteen.

Oli hassua itsellekin miettiä koko Kalla Activen alkutaivalta. Kirjoittelin joskus tänne blogiinkin yrittäjyyden alkutaipaleesta ja miten lähdin kehittämään Kallaa. Alkukaaoksen tästä matkasta ei ole voinut muuta kuin nauttia.

Annin kanssa puheeksi tuli myös, miten koen, että unelmat kannattaa sanoa ääneen. Olen myös aikaisemminkin sanonut, että mielestäni yrittäjänä täytyy jollain tapaa oppia sietämään sitä kuuluisaa epämukavuusaluetta. Törmäsin ”aikaisemmassa elämässäni” viestinnän asiantuntijana moneen yritykseen, joissa tuntui, että oli pakka ihan sekaisin – siltikin ne porskuttivat eteenpäin. Tuon vuoksi ajattelin jo heti alkuunsa, että miksen minäkin tätä handlaisi.

Jaoin podcastissa myös omat vinkkini yrittäjyyteen ja alan vaihtoon. Niistä ehkä tärkein on luottaa omaan visioon. Ihmisiä on erilaisia ja heillä on eri tarpeita. Paras lopputulos syntyy kuitenkin kulkemalla omaa visiota kohti. Vaikka tekee asioita yksin, kannattaa myös hankkia ympärille luottotiimi. Mikään ei ole parempaa, kuin se, että idea jalostuu entisestään. Kaikkea ei tarvitse, eikä pysty tehdä itse.

Kolmas neuvo liittyy karmaan. Auta ympärillä olevia – Trust me, se tulee moninkertaisena takaisin! Auta niin sinua autetaan. Tähän liittyen olen saanut niin paljon ympäriltäni olevilta ihmisiltä apua ja sparrailutukea.

Kuuntele koko podcast-jakso Suplasta!

06/06/2023 Äitiys

Äitiyden sydämen pistoja

Äitinä oleminen on maailman ihaninta, mutta samaan aikaan se on kipuilua eri tasoisten sydämen pistojen kanssa. Välillä tuntuu, että oma sydän ei jaksa joidenkin pistojen voimakkuutta, mutta silti on pakko uskoa, että sydän vahvistuu, eikä pistot tunnu enää niin voimakkailta. Ehkä joku voisi sitä huoleksikin kutsua.

Voisi ajatella, että minimimmin hurjapäisyys aiheuttaa eniten pistoa sydämeen. Osaksi se aiheuttaakin, mutta ehkä se tunne on enemmän jännitystä. Suoraan sanottuna olen katsonut tilannetta ensin kauhusta kankeana, kun ensimmäisen kerran hänen alleen ovat tulleet laskettelusukset, rullaluistimet tai polkupyörä. Onhan se hurjaa, kun noin pieni menee niin lujaa vauhtia, eikä edes halua ajatella, mitä voisi käydä, jos hän kaatuu pahasti. Välillä taas seuraan sormet ristissä katsomossa hänen luistelutreenejään. Jollain tapaa kuitenkin tiedän hänen handlaavan sen.

Ilkeys on epäreilua

Huomaan, että suuri pistos sydämeen tulee lasten käyttäytymisestä. Kaikkihan haluaisivat, että lapset ovat toisilleen ystävällisiä, eikä ketään kiusattaisi. Kirjoittelin jo syksyllä blogiin siitä, että miten lasten käytökseen pitäisi suhtautua.

Tuon syksynkin jälkeen eräs poika edelleen on jatkanut rumasti puhumista puistossa, ja koska hänen vanhempansa eivät ole asiaan puuttuneet, olen parhaimmaksi tavaksi nähnyt nyt vain ns. vältellä tuota poikaa ehdottamalla minimimmille aina muuta tekemistä puistossa. Jokainen ansaitsee reiluja ja kivoja kavereita, enkä lähtökohtaisesti halua opettaa, että tuollaista kiusaavaa käytöstä tarvitsee sietää.

Ystäväni rohkaisemana otin nyt vihdoin yhteyttä pojan äitiin ja kerroin olevani harmissani pojan tavasta puhua minimimmille. Poika oli myöntänyt kotonakin, että on puhunut rumasti. Äiti ei kuitenkaan ottanut asiaa hyvin vaan vastasi vain, että puhun rumasti hänen lapsestaan ja kutsun kiusaajaksi. Jos ei rumasti toiselle puhuminen ja leikistä ulosjättäminen ole kiusaamista, niin mitäs sitten?

Vaikka he ovat vielä pieniä, sitä suuremmalla syyllä koen, että kiusaaminen pitää jo tässä vaiheessa kitkeä käyttäytymisestä ja koen, etten äitinä vaan voinut enää odottaa ja antaa tilanteen kehittyä.

Ehkä siis suurimmat äitiyteen liittyvät sydämet pistot eivät tule lasten vaan aikuisten käyttäytymisestä. Huomaan edelleen ajattelevani naivisti asioiden suhteen ja ajattelen lähtökohtaisesti ihmisistä hyvää. Tämän vuoksi petyn usein vielä enemmän varsinkin vanhempien tapoihin hoitaa näihin liittyviä tilanteita. Mehän olemme samalla esimerkkejä myös lapsillemme.

04/06/2023 Äitiys, yrittäjyys

Yrittäjyys ja äitiys

Yrittäjyyden ja äitiyden yhdistämistä kysellään usein. Vaikka monet pitävät niiden yhdistämistä lähtökohtaisesti haasteellisempana kuin esimerkiksi ns. normaalin palkkatyön, itse koen, että yrittäjänä oleminen on mahdollistanut meille ainakin enemmän perheaikaa.

Tokihan molemmissa on varmasti omat haasteensa riippuen työstä ja alasta, jolla työskentelee. Näitä ei mielestäni voi myöskään ikinä yleistää, sillä kukin perhe, ovat he sitten yrittäjiä tai palkkatyössä, hoitavat asiat parhaaksi katsomallaan tavalla.

Miten työni näkyy kotona?

Varmasti konkreettisimmat asiat, joiden kautta työni näkyy kotona, ovat läppärini sekä Kalla Activen vaatevarasto, jonka olen rakentanut yläkertaamme yhteen ylimääräiseen huoneeseen. Minimimmi on usein siellä järjestelemässä kanssani sekä pakkaamassa tilausta. Usein hän kysyykin: ”Äiti, kuka tilasi?”

Olen pyrkinyt selventämään minimimmille, että läppärini ja puhelimeni on minun työvälineitä ja pyrinkin välttämään niiden ”turhan plarauksen” hänen seurassaan. Miten paljon sitä viettikään aikaisemmin ennen häntä aikaa puhelimella ihan vaikka vaan Ilta-Sanomia selaillen. Jos teen jotain puhelimella, se liittyy usein töihin: vastaan sähköpostiin tai Kalla Activen somessa tapahtuviin kyselyihin.

Pyrin toki tekemään varsinaiset isommat työt ennen, kun haen minimimmin neljän maissa päiväkodista. Joskus kuitenkin jotain tulee eteen ja avaan läppärin vielä illalla. Tuolloin usein minimimmikin hakee kassakoneen, joka on hänen mukaansa hänen ”työkone”.

Haluan antaa työnteosta terveen kuvan. Se on asia, joka kuuluu arkeeni & elämääni ja enkä tee siitä sen kummallisempaa numeroa. Pidän työstäni paljon, enkä ikinä halua käyttää siitä sanaa ”pakko”. Toki minimimmin läsnäollessa pyrin ihan erilailla olemaan läsnä, jos teen töihin liittyviä asioita. Mielestäni tietyillä sanavalinnoilla pystyy myös vaikuttamaan siihen, millainen asenne lapsella työntekoa kohtaan kasvaa. Jos vanhempien mielestä kaikki töihin liittyvä on ikävää, ei lapsikaan varmasti suhtaudu työntekoon positiivisesti.

Minimimmi osaa yhdistää jo työnteon ja rahan keskenään eli työnteosta saa palkkion. Hän sai euron viime kesänä, kun siivosi naapurin pihaa.

Matkassa aina mukana

Rakastan rutiineja. Jos ei ole ollut mahdollista elää normaalissa arkirytmissä, olemme silti aina keksineet ratkaisun. Useammissa asioissa minimimmi menee kaikessa Kalla Activeen liittyvässä mukana. Hän on vienyt kanssani Showroomiin esitteitä, ollut mallina ja muutenkin kuvausreissuilla Lapissa mukana. Hän muistelee edelleen noita matkoja ja niistä on syntynyt upeita muistoja samalla meille molemmille. Hän tuntee valokuvaajat ja videokuvaajan sekä osan lähitiimistäni, joita hyödynnän myynnissä ja markkinoinnissa.

Huhtikuussa päiväkodissa oli kehityspäivä eli minimimmi oli kanssani koko päivän. Tuolloin kävimme yhdessä myös piipahtamassa keskustassa ja veimme esimerkiksi vaikuttajapaketin Content Cornerille.

Päivittäisiä rutiineja helpoiten rikkoo flunssat ja muut taudit, joille ei yleensä voi mitään. Lapsen sairastuminen toki on monelle vanhemmalle haasteellinen tilanne, ja arki silloin on harvoin samanlaista. Perheessä, jossa molemmat vanhemmat käyvät palkkatöissä, voi usein vaihdella henkilöä, joka jää hoitamaan lasta kotiin. Itselläni ei ole siis varsinaista toimistoa vuokrattuna, vaan teen työt kotoa. En ole kokenut ainakaan omaa toimistotilaa tarpeelliseksi. Puolisoni on palkkatöissä, joten olettamuksena, että yrittäjä (joka on jo muutenkin kotona) voi aina hoitaa nämä tilanteet.

Kieltämättä nämä tilanteet olen välillä kokenut epäreiluiksi, sillä yhtälailla minulla yrittäjänä voi olla päivät palavereita buukattuna. Osaa palavereista voi toki siirtää, mutta kaikkea ei aina voi sumplia. Silloin kun minimimmi oli pienempi, muistan hoitaneeni yhden puhelinhaastattelun ja kokonaisen artikkelin kirjoittamisen hän sylissä. (Juuri tuota kertaa hän ei viihtynyt leikeissään yksin, sillä oli niin kipeä.) Puhumattakaan niistä kerroista, jolloin on laatta lentänyt molemmilla.

Joka tapauksessa koen, että oma yrittäjyyteni on tuonut lisämahdollisuuksia yhteiseen aikaamme. Pystyn hakea hänet aika usein hiukan aiemmin päiväkodista ja voimme tehdä enemmän reissuja yhdessä normaalien lomarytmien ulkopuolella.

Miten teidän perheessä asiat menee?

30/05/2023 Äitiys, Vanhemmuus

Aika ei kultaa raskauden pahoinvointimuistoja

Mediassa tuli vastaan artikkeli, jossa Tuija Pehkonen kertoo raskauden ajan pahoinvoinnistaan. Hän kertoo joutuneensa tiputukseen, sillä oksensi jopa 20 kertaa päivässä. Poikkeavan runsasta pahoinvointia eli hyperemeesiä esiintyy Terveyskirjaston mukaan enintään 1 %:lla odottavista äideistä eli se on harvinaista.

Pehkonen kommentoi, että moni raskausajan pahoinnista kärsivä kohtaa vähättelyä ja saa kuulla niin hoitohenkilökunnalta kuin muilta ympärillä olevilta ”aamupahoinvointi on normaalia” -tyyppisiä kommentteja.

Pahoinvointi 24/7

Minimimmi täyttää kohta 4-vuotta eli omasta raskaudestani on jo reippaasti aikaa. Näin jälkikäteen ajateltuna olen onnellinen, että raskausaika on takanapäin ja selvisin siitä. Itse oksensin puhtaasti ensimmäiset 10-12 viikkoa. Tuo aika minulla oli rajua pahoinvointia koko ajan kellonympäri, ja ainoana ajatuksena oli vain selviytyä päivästä. Huono olo sai tietyllä tapaa minut myös eristäytymään kaikesta.

Olin tuolloin vielä osakkaana markkinointiviestintätoimistossa, joten haasteellisinta oli arjen pyörittäminen. Sain kaiken työn kunnialla hoidettua ja onneksi pystyin jonkin verran tehdä etänä kotoa, mutta se vaati todellista sumplimista ja hoidettavat palaverit taistelutahtoa. Noin 12 viikon jälkeen oksentaminen väheni, mutta huono olo jatkui.

Moni varmaan ajattelee, että kyllähän pahoinvoinnin nyt kestää. Ero on vaan siinä, että normaalisti, kun ihminen on kipeä, hän on sen 1-3 päivää ”heikossa hapessa” ja levon kautta alkaa saamaan voimia takaisin. Raskauden ajan pahempi pahoinvointi on läsnä joka hetkessä ja oksettaa aamusta iltaan ja illasta aamuun. Päiviä alkaa ajatella vain minuutti kerrallaan. Kun tuollainen olo jatkuu kuukausia tai jopa koko raskauden, on luonnollista, että tuohon olotilaan väsyy.

Omalla kohdallani huonon olon ”pahimpia piikkejä” helpotti jatkuvat välipalat. Kannoin mukana juomaa, pähkinää, eväsleipiä ja kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. Talvella päivien pelastaja oli myös avantouinti, jonka huomasin hetkellisesti helpottavan huonoon oloon. (Huom! Tätä ei kuitenkaan suositella aloitettavan raskaana ollessa, jollei aiemmin ole lajia harrastanut. Kirjoittelin avantouinnista joskus blogiin)

Viimeisten kuukausien aikana pahin pahointivointi siirtyi ”vain” aamuun ja aamupäivään, mutta kroppa alkoi jo olla ilmeisen väsynyt, sillä nukahtelin koko ajan busseihin ja melkein mihin tahansa, johon istahdin. Tuo olikin jollain tasolla myös koomista aikaa, sillä matkustin lähes joka kerta oman kodin pysäkin ohi, sillä olin vahingossa nukahtanut.

Ymmärrystä ja tukea

Ymmärrän siis hyvin naisia, joilla on ollut poikkeuksellista pahoinvointia tai raskaus on ollut haasteellinen jonkin asian vuoksi. Jollainhan voi olla myös raskauden tuomia fyysisiä kipuja, jotka vaikeuttavat arkea.

Täytyy muistaa, että pahoinvointiakin on eri asteista ja se voi painottua eri kohtiin raskautta. Tämän vuoksi toivoisin enemmän tietoisuutta ja ymmärrystä asiaan. Ihmisten kommentit: ”Aamupahoinvointi on normaalia” ei kuitenkaan kovinkaan paljon auta. Aina pelkkä reippaus ei riitä.

Joka tapauksessa, vaikka aika ei kultaa kokonaan raskauden pahoinvointimuistoja, kävisin tuon kaiken läpi mielellään uudelleen, sillä palkkiona oli maailman ihanin tyttö. ❤️

28/05/2023 Kalla Active, yrittäjyys

Omat suosikki vaatteet ja arjen ekoteot – mitä ne ovat?

Näin instagramissa @poikienäiti postauksen: ”Kolme eri asua reissussa. 👗 ” Hänen julkaisun idea oli se, kuinka vanhoista vaatteista pystyy rakentamaan erilaisia kokonaisuuksia tai päällä saattaa olla matkatuliaiset vuosien takaa.

Hän myös totesi, kuinka hienoa on, että moni julkisuuden henkilö on alkanut pukeutumaan useammin samoihin asuihin. Se on todellinen ekoteko ja hienoa esimerkkiä meille kaikille muille. Onko teillä klassikko- tai suosikkivaatteita, joita yhdistelette iisisti helposti muihin vaatteisiin?

Vastuullisuus on mielestäni välillä monipiippuinen juttu. Tarkoitus ei ole saarnata vastuullisuudesta ja ekoteoista, sillä mielestäni saarnaaminen ei ole oikea tapa vaikuttaa ihmisiin. Kukin tekee parhaansa niiden asioiden suhteen, joihin pystyy vaikuttaa – parastahan on, jos tekeminen on osana arkea.

Vaatekaapin suosikit

Oma minimalistisuuteni on ollut jo lukiosta saakka vitsi ystäväpiirissäni. Jos olimme reissussa, ystäväni aina ihmettelivät, kuinka pieni määrää vaatteita minulle riittää koko ajaksi ja silti joka päivä näytti siltä, että minulla oli uusi ”kokonaisuus” päällä. Totta puhuen en ikinä suunnitellut tai taistellut, että pärjäisin vähemmällä. Olen vain aina inhonnut kaikkea turhaa ja varmaankin sen vuoksi rima ostaa on ollut aina vähän ylempänä. Toisaalta muutin jo 15-vuotiaana omaan asuntoon. Tämä vaikutti siihen, että rahaa ajatteli ihan eri tavalla.

Huomaan, että edelleen vaatekaapissani on vakiovaatteita, joita käytän koko ajan. Kesäisin olen pesunkestävä mekkotyyppi. Pidän paljon vyötärölle tulevia hameita Kallan rosan tai mustan topin kanssa. Tykkään yhdistellä myös toppeja beigen väristen shortsieni kanssa. (Ja kyllä, olen myös perus toppi ihminen!)

Kallan pitkä vaalea neuletakki on minulla usein kaiken kanssa takkia. Minulla oli vuosia sitten vaalea merino neuletakki, jota käytin koko ajan. Kesäiltaisin tai festareilla se oli paras takki mukaan, sillä se meni pieneen tilaan laukkuun ja oli tarpeeksi ohut.

Pidän myös perus hihattomista mekoista – ja tämän vuoksi Kallan mintun värinenkin mekko on jäänyt itselleni vakkarimekoksi käyttöön. Menee myös loistavasti vaalean neuletakin kanssa. Kaapissani on edelleen kahdet farkut, joita en ole rehellisesti sanottuna käyttänyt viiteen vuoteen. Me menevät hyvin päälle, mutta en vaan viihdy enää niissä. Tämän vuoksi minulla oli tarvetta perus mustalle mekolle ja saven värisille chinoille, jotka ovat hiukan siistimmät, mutta silti mukavat päällä. (Nämä luonnollisesti menivät juuri tuon vuoksi Kallan tuotantoon) Käännän ne myös kesäisin lyhyemmiksi.

Ekoteot verkkokaupassa

Vaatteiden monipuolisuus (ja siihen liitettynä käytännöllisyys) oli myös yksi lähtökohdista, kun lähdin kehittämään Kalla Activen mallistoja. Verkkosivuilla on myös vastuullisuudesta enemmän. Yleisesti ottaen ajattelen, että pienillä teoilla vaikuttaa moneen asiaan.

Nykyään verkkokaupasta on kätevä tilata, sillä ei tarvitse enää mennä liikkeisiin paikan päälle. Yksi asia on näin verkkokauppiaana on kuitenkin pistänyt silmään: miten kuluttaja voi olla vastuullinen ja tehdä pieniä ekotekoja? Ainakin hän voi tilata harkitsevasti. Olen omassa verkkokaupassani pyrkinyt helpottamaan kokojen suhteen. Jokaisen tuotteen kohdalla on vaatteen tarkat mitat.

Vaateteollisuudessahan ei ole yhtä ainoaa mittataulukkoa, joka määrittelisi esimerkiksi mikä S koon selän tai hihojen pituus. Kukin brändi luo ne itse. Tämä on mielestäni harmi, sillä se myös sekoittaa kuluttajia. Toisaalta EU:n sisällä oleva kansa on niin eri kokoista. Esimerkiksi Italiassa S koko on huomattavasti kaikissa mitoissaan pienempi kuin Pohjois-Euroopassa. Kun lähdimme luomaan Kalla Activen sarjoitussääntöjä eli kokotaulukkoa, yhdistimme suosittujen merkkien mittoja yhteen ja loimme niistä keskiarvon niin naisten kuin lastenkin vaatteissa.

Koska palauttaminen verkkokaupoissa on niin kätevää, moni ei varmastikaan mieti, millaista trafiikkia ja kuluja pakettien lähettäminen edestakaisin aiheuttaa. Hyvänä esimerkkinä on eräs Kalla Activen jälleenmyyjä (myös verkkokauppa), jossa postikulu ja palautus on kuluttajalle aina ilmainen.

Tämähän on ihana juttu kuluttajalle, mutta pakettien lähettäminen edes takaisin välillä harmittaa. Usein tulee hajakokoja sisältävä iso tilaus tai kahdessa eri koossa S ja M, joista tiedän heti, että toinen palautuu. Toki palautus on kuluttajalle sallittua, mutta kuluttajia olisi hyvä muistutella olemaan, että välillä tuon koneiston takana on pieni toimija, kuten minä.

Tästä ei varmaan usein puhuta, mutta näitä tuplakokojen tilauksia tuli talven aikana niin paljon, että loppuen lopuksi minä jouduin maksamaan jälleenmyyjälle, sillä jäin palautusten jälkeen myynneissä miinukselle. Tuo jälleenmyyjä siis maksaa ensin lähetyksen ja palautuksen postikulut ja tuon jälkeen he vähentävät sen myyntien hinnasta ennen kuin maksavat minulle myynnit.

Arjen ekoteko olisi siis olla huolellinen omissa ostoksissaan ja tutkailla rauhassa esimerkiksi verkkokaupassa vaatteen mittoja. Ainahan voi myös kysyä apua – minä ainakin mielellään vastailen kuluttajien kysymyksiin liittyen kokoihin, materiaaleihin ja vaatteen malliin. Toki aina saattaa mennä mönkään, ja silloinhan vaihto ja palautus ovat ihan oleellisia asioita. ❤️

24/05/2023 Äitiys, Perhearki, Vanhemmuus

Uusperheen aikataulusumplimista ja kesäloman suunnittelua

Meidän perheen kesälomat menivät jälleen ristiin. Nämä ovat siis näitä perinteisiä uusperheen aikatauluasioita, joihin vaikuttavat niin omat, tyttäreni, mieheni, hänen lastensa äidin sekä tyttöjen kesälomavapaat.

Puolisollani on töistä haasteellista pitää vapaita heinäkuussa, ja usein hänen lomansa määrittyvät yleensä hänen lastensa vapaista (tämä riippuen toki siis hänen lastensa äidin kesälomasta myös). Itse taas yritän lomailla minimimmin aikataulun mukaisesti eli silloin, kun hänen oma päiväkoti on kiinni. Tämä on usein juhannuksesta elokuun alkuun. Toki yrittäjänä koko viisi viikkoa ei ole pelkkää lomailua, mutta pyrin tekemään kaiken suuremman valmiiksi ennen juhannusta, jotta heinäkuu lähtökohtaisesti olisi aikaa reissuille ja kesähääräilyille minimimmin kanssa.

Meidän kaikkien aikataulut harvoin osuvat yks yhteen, ja huomaan, että jos odottelen liian kauan aikaa kesän aikataulun määrittymistä, reissujen suunnittelu menee hankalammaksi – lähinnä siis junaliput ja hotellien hinnat kallistuvat. Tälle kesälle suunnittelinkin suoraan minulle ja minimimmille kesälomareissun ja ajattelin, että puolisoni voi liittyä sitten seuraan muutamaksi päiväksi, jos ehtii. Ennemmin yllätyn positiivisesti, kun odottelen ja huomaan, että juna meni jo.

Viime kesän Suomi-loma

Viime kesänä lomailimme minimimmin kanssa ensin viikon Pohjanmaalla vanhempieni luona, jossa puolisoni ja hänen tyttönsä tulivat myös pariksi päivää. Siitä jatkoimme junalla Tampereelle kylpylälomalle.

Helsingissä jatkoimme samaa turistiteemaa ”turisteina kotikaupungissa” ja teimme myös minilomareissun Hotelli Sveitsiin Hyvinkäälle. Eräänä päivänä kävimme isosiskoni kanssa Hakaniemen Storyssa syömässä, puistoilemassa ja Hilton Strandin aularavintolassa juomalla. En tiedä kuka muukin harrastaa tätä, mutta meillä on tapana käydä välillä hengailemassa kivojen hotellien aularavintoloissa. Yleensä joko syömme jotain pientä tai otamme välilimsat. Niissä on niin kiva tunnelma – varsinkin jos itsekin on lomailufiiliksellä. Hakaniemen Hilton Strandissa on niin mukava henkilökunta ja akvaario, jota minimimmi tykkää tuijotella.

Kesäreissu edessä

Tämän kesän kesälomareissu starttaa Tampereelta, jossa vietämme siskoni tyttären rippijuhlia. Tampereelta jatkamme junalla Pohjanmaalle, josta olemme vuokranneet siskojeni perheiden kanssa kesämökit viideksi päiväksi.

Nyt kun vanhempani myivät lapsuudenkotimme alkutalvesta ja he muuttivat pienempään taloon, emme mahdu enää koko jengi saman katon alle lomailemaan, joten kokeilemme tätä mökkiratkaisua. Mukavaa olisi silti vielä viettää aikaa porukalla ja nähdä samalla vanhempiamme.

Tuon jälkeen jäämme vielä viikonloppulomalle minimimmin ja isosiskoni kanssa Vaasan keskustaan, josta olemme vuokranneet airbnb-asunnon. Katsotaan mitä tuon jälkeen, mitä keksimme.

Millaisia suunnitelmia teillä on kesäksi?

22/05/2023 Matkustaminen

Perheloma Kyproksen Larnakassa

Ja niin vaan meilläkin koitti hetki, että pääsimme viime viikolla lentämään myös hiukan kauemmas kuin Lappiin. Kun lähdimme reissua talvella suunnittelemaan, halusimme paikkaan, jossa olisi lämmin ja johon ei olisi tolkuttoman pitkä lentomatka – aika perinteiset kriteerit siis. Lähdimme reissuun Larnakaan Kyprokselle minä, minimimmi, äitini sekä kolme isosiskoani sekä heistä kahden lapset.

Lebay Beach hotel lomakotina

Koska meitä oli iso porukka lähdössä reissuun, alkujaan tarkoitus oli vuokrata jonkinlainen villa airbnb-kautta, mutta tällä kertaa vaihtoehtojen selaamisen jälkeen hotelli tuntui paremmalta vaihtoehdolta. Hotelliksi valikoitui Lebay Beach Hotel, jossa oli oma uima-allas ja ranta vieressä. Hotellin lähellä oli myös ulkopuntti, jossa kävimme aamulla siskoni kanssa tekemässä pienen jumpan. Minimimmi treenautti samalla Paddington-karhuaan. Naureskelimmekin, että hän viihtyi melkein paremmin mukanani jumppailemassa kuin lähellä olevassa leikkipuistossa.

Hotellilla oli mahdollisuus syödä Marique Restaurant -ravintolan lisäksi myös Lobby-barissa. Marique-ravintolassa oli aamupala, lounas ja päivällinen. Varaukseemme kuului aamupala, mutta kävimme syömässä pari kertaan lounaan ja yhden kerran päivällisen.

Hotelli oli sijainniltaan hyvällä paikalla: autolla 10 minuutin päässä Larnakan keskustasta ja 15 minuutin päässä lentokentästä. Teimme kerran iltapäiväretken keskustaan, jossa söimme lounaan. Muuten oikeastaan ”elintilamme” oli aika pieni, sillä hotellilta kävelymatkan päässä oli supermarket ja muutamia tosi mukavia ravintoloita.

Lähellä oli myös Jumbo-kauppa, josta löytyi tavaraa maan ja taivaan väliltä. Sieltä lähinnä mukaan tarttui muutaman euron juttuja esimerkiksi minimimmin tulevia synttäreitä varten ilmapalloja ja värityskirja.

Mikä oli parasta lomassa?

Olen suuri kreikkalaisen ruuan ystävä, joten odottelin jo ennen reissua innolla, että saan syödä gyrosta ja tsatsikia. Kun nuorempana ennen yliopistoa olin kaksi kesää Kanarialla kreikkalaisessa ravintolassa töissä ja yhden kesän Kyproksella, söin valehtelematta tsatsikia kaiken ruuan kanssa – ja niin tein nytkin.

Totesinkin siskoilleni, että parasta lomassa oli aamutreeni, uinti ja allasleikit. Olen aina rakastanut aamuja ja aamupalaa – niistä nautin nytkin eniten. Aamuinen tunnelma on aina niin ihana: se hetki, kun aurinko alkaa paistamaan ja linnut laulavat. Mistä te eniten nautitte lomalla?

15/05/2023 Äitiys

Mikä teki vaikutuksen äitienpäivässä?

Toivottavasti äitienpäivänä mahdollisimman moni sai haleja ja pusuja – ja ennen kaikkea kiitosta äitinä olosta. Samaan aikaan monelle päivä oli varmasti myös raskas. Moni on lapseton vastoin tahtoaan, ja yrityksestä huolimatta eivät pääse kokemaan äitiyttä. Toki kokemuksia ei voi verrata keskenään.

Olin itse nuorempana pitkän aikaa sinkkuna ja vaikka olin tyytyväinen elämääni, näin myöhemmin on helppo myöntää, että olisin varmasti ennemmin kuitenkin ollut perheen ympäröimänä. Äitienpäivä muiden juhlapyhien joukossa oli usein aika yksinäinen päivä, sillä omat vanhempani asuvat Pohjanmaalla ja ystäväni olivat juhlimassa joko omaa äitiänsä, puolisonsa äitiä tai oman perheen kesken lastensa kanssa.

Vaikka näin myöhemmin huomaan, että kaikella tapahtuneella on ollut tarkoitus, silti tiesin jo nuorempana, että haluaisin kokea äitiyden – en vaan tiennyt koska tämä hetki koittaa.

Arkista yhdessäoloa

Olen saanut nyt minimimmin myötä juhlia äitienpäivää jo kolmena vuotena. Puolisoni ja minimimmi ”yllättivät” minut aamiaisella sänkyyn. Minimimmi tuli jo viime vuonna minun kanssani sänkyyn syömään ja nyt kysyi taas puolisoltani, että voisiko hän saada ylös myös aamiaisen. Kysymys kuuluikin häneltä: ”Koska on lastenpäivä?”

Vaikka muistaminen ja kukkien saaminen ovat ihanaa, eniten nautin siitä, että puolisoni tuli myös kahvikupin kanssa makuuhuoneeseen. Kun hän luki aamiaisen jälkeen sängyssä kirjaa minimimmille, koin sen olevan paras hetki koko päivässä.

Menimme päivällä käymään kotimme lähellä olevaan äitienpäivätapahtumaan, jossa oli ilmapalloja, bändi ja paloauto vierailemassa.

Huomaan, että tietyllä tapaa omat akut latautuivat äitienpäivänä, sillä vietimme puolison ja tyttömme kanssa kolmestaan aikaa ja sain myös hääräillä rauhassa puutarhassamme. (Minun terapiaa) Mähän olen aina ollut arkinörtti, joten eniten varmasti aina arvostan yhdessäoloa.

Mikä teistä oli ihaninta äitienpäivässä?

Ps. Koodilla ÄITI20 -20% ale Kalla Activen verkkokaupan kaikista tuotteista. Koodi voimassa perjantaihin 19.5.2023 asti.

10/05/2023 Äitiys, Perhearki

Millaista on olla äiti ja millainen äiti haluaisin olla?

Äitienpäivä on sunnuntaina ja olemme eläneet jo etukenossa sitä kohta jo viikon verran. Minimimmi kyselee melkein päivittäin: ”Oliko se mun tekemä äitienpäiväkortti, josta mun ei saanut sulle kertoa?”

Viime vuonna, kun puolisoni ja hän toivat minulle aamiaista sänkyyn, minimimmi hyppäsi seuraksi syömään. Nytkin odottaa nimenomaan tätä kovasti. Äitienpäivät ja isäinpäivät ovat mukava tapa, mutta toivottavasti perheissä muistetaan heitä ja heidän roolissa olevia useamminkin kuin kerran vuodessa.

Kun lähdin kirjoittamaan tästä aiheesta, tuntui, että oli vaikea aloittaa. Yleensä kirjoittaminen on minulle helppoa ja kuten sanoin jo joskus aiemmin, että tämän blogin ylläpitäminen on ollut minulle tärkeää ajatusten järjestelyä. Asioiden järkeistäminen ja läpikäynti ovat välillä tuoneet yllättävänkin paljon tolkkua asioihin. Tekstit keräävät myös talteen tapahtumia, ajatuksia ja ennen kaikkea tärkeitä tunteita. Näiden lisäksi on ollut myös mukava kuulla lukijoilta, että heistä on mukava seurata minun yrittäjyysmatkaa Kalla Activen kanssa tai muuten vain kokevat samaistuvansa joihinkin ajatuksiin.

Millainen itse koen tai haluan olla äitinä?

Äitinä oleminen aiheena ei kuitenkaan ollut heti ihan yksiselitteinen – ja eihän se muutenkaan ole. Äitiyttä on erilaista. Samoin rakkautta ja kasvatusmalleja. Ei ole oikeaa eikä väärää. Vain vanhempi/kasvattaja osaa määritellä, mikä on parasta lapselleen tai mikä malli toimii perheessä parhaiten. Äitiys ei myöskään ole suorittamista, eikä yliyrittämisellä pitkälle pötki.

Muistan kuukauden takaisen keskustelun puolisoni kanssa. Minulla oli monen asian deadline ja huomasin selkeästi olevani ylirasittunut, sillä muistini alkoi pätkiä arkisissa asioissa. (Tosin unettomuus myös vaikutti tähän, sillä tuolloin oli myös kausi, jolloin heräilin pahoin öisin, enkä saanut enää unta) Kaiken kombo sai minut lähestulkoon itkemään, mutta sain kuitenkin sanottua puolisolleni: ”Yhden asian olen kuitenkin mielestäni hoitanut hyvin – se on äitinä oleminen minimimmille.”

Olen aina ihaillut läsnä olevia ihmisiä. Jos voi puhua elämän kestävistä tavoitteista, haluan olla ja olen onnistunut mielestäni olemaan minimimmille läsnä oleva. Läsnä olevalla en tarkoita sitä, että on lähivanhempi tai yleensäkään fyysistä läsnäoloa. Fyysisestihän voi olla lähellä, vaikka todellisuudessa olisi tosi kaukana. Läsnä voi olla monella tapaa – lähinnä se, miten arjessa kohtaa lapsen ja se, että hän kokee, että hänet huomioidaan. Ehkä se opettaa myös samalla hänelle, miten kohdata muita ihmisiä.

Hyvä ruokkii hyvää

Toinen asia, josta en halua äitinä tinkiä on kehuminen. Tuohon yhdistyy myös kiittäminen. Miten itsekin on huomannut, että tietyt kehut jäämät mielensyövereihin ja huomaamatta ne buustaavat sinua eteenpäin vielä myöhemminkin. Niiden asioiden eteen tekee myös myöhemminkin töitä, jotta ne voi lunastaa. On asioita, joita haluaa liittää itseensä ja, siihen miten näkee itsensä. Hyvä ruokkii hyvää.

Minimimmi auttaa minua päivittäin arjen askareissa, kuten siivoaa, pyykkää ja auttaa puutarhanhoidossa. Viimeksi eilen hän kitki kanssani rikkaruohoja kukkapenkistä ja vei omalla kottikärryllään ne pois. Se, että kehun häntä kotona auttavaiseksi ja huomaavaiseksi saa hyvää vielä enemmän kiertämään ja kuulen hänen olevan avulias myös päiväkodissa. Hän haluaa usein olla apulainen keittiökärryn kanssa ja auttaa pienempiä lapsia asioissa.

Mikä on parasta äitinä olemisessa?

Kaikessa yksinkertaisuudessaan arki on palkitsevinta äitiydessä. Minimimmi on alkanut olemaan tosi innostunut vieraista kielistä ja kun hän välillä tulee halaamaan ja sanoo: ”Thank you mommy”. Mahtavinta on huomata lapsen persoonallisuuden ja huumorin kehittyminen. Räkätämme milloin millekin asioille ja nuo hetket ovatkin arjessa arvokkaita.

Olen monesti sanonut jo aiemmin, että ihanaa, kun perheessä on yksi samanlainen innostuja, kuin minä. Ymmärrän häntä niin hyvin, sillä näen hänessä paljon samaa, kun itsessäni. Joka tapauksessa pakko tähän loppuun todeta, että en osaa edes kuvitella elämääni ilman minimimmiä. Edelleen saatan pysähtyä katsomaan häntä ja miettiä, miten olen ansainnut sen, että saan olla hänen äitinsä.

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja äitihenkisille!

Ps. Toukokuun äitienpäivän kunniaksi Kalla Activella koodilla ÄITI20 saa 20% alennuksen verkkokaupan kaikista tuotteista. Koodi voimassa 19.5.2023 asti.