Kalla Active arkistot – Sivu 3 3:stä

03/09/2021 Kalla Active, yrittäjyys

Mitä yrittäjyys on ja mitä yrittäjältä vaaditaan?

Mitä on olla yrittäjä? Tähän on olemassa miljoonia vastauksia ja yhtä monta eri näkökulmaa – kaikilla meillä on oma uniikki polku, jota kuljemme. 5.9. vietettävä Yrittäjän päivä sai minut kuitenkin miettimään asiaa enemmän ja ennen kaikkea sitä, miten itse koen yrittäjyyden.

Senhän varmaan usea on jo moneen kertaan todennut, että vihaa sanaa ”yrittää”, sillä haluaisi muuttaa sanan olemuksen enemmän tekemisen suuntaan. Yrittää-verbi jää aina sinne kokeiluasteelle, eikä kerro lopputuloksesta mitään. Aivan kuin mikään ei olisi ikinä valmista.

”Yrittäjän luonne”

Viimeksi eilen kuulin lapsuuden ystävältäni lauseen: ”Sä oot kyllä niin yrittäjä luonteeltasi.” Tämän kuultuani mietin, että olen ollut huomaamattani varmaan sellainen jo pienestä pitäen. Vaikka esimerkkejä lapsuudesta on pilvin pimein, luulen ystäväni tarkoittaneen lauseellaan yleistä tekemistä. Tietyt asiat, kuten kilpaurheilu ja siihen liittyvä treenaaminen, ovat kasvattaneet tuota piirrettä, sillä täytyi luoda omat tavoitteet, jos halusi saada jotain aikaiseksi eli suomeksi sanottuna pärjätä.

Meillä oli lapsena karkkipäivä lauantaisin. Säästin usein karkit ja perustin yläkertaan niistä kioskin. Kioski oli auki 24/7, ja suurin kohderyhmä oli sisarukseni ja heidän ystävät. Alakerrassa toimi myös pop up -henkinen junan kioski, jossa myytiin vanhempieni ostamia ruokia eteenpäin. Kanta-asiakas oli isäni. Myin myös vanhemmiltani saatuja leluja eteenpäin. Perustin kotimme tienpäähän kirpputoripöydän. Viattomat ohikulkijat ostivat tavaroitani varmaan eniten velvollisuudentunteesta. Muutama auto jopa pysähtyi kaupoille.

Millainen on päivä yrittäjänä?

Usein yrittäjät kuvaavat, ettei heillä ole toista samanlaista päivää. Omalla kohdallani tämä ei niinkään pidä paikkansa. Itse oikeastaan nautin, jos päivä menee suht samalla kaavalla. Usein kun olen vienyt taaperon päiväkotiin, teen tunnin kävelylenkin. Niin kliseiseltä kun se kuulostaakaan tuolla kävelylenkillä huomaamattani ratkon haasteita, joita olen yrittänyt selvittää. Hassua, että parhaimmat ideatkin usein ponnahtavat ilmaan lenkin aikana – tai jos ei muuta niin ainakin herään kunnolla päivään.

Syön aamupalan usein samalla, kun luen meilit, ja sen jälkeen alan käymään läpi päivän työlistaa. Tällä hetkellä Kalla Active -merinovillamallistoni lisäksi teen yhden hankkeen ja kahden eri yrityksen viestintää ja markkinointia. Kutakuinkin päivät menevät näiden kombossa.

Nykyinen etäkulttuuri on säästänyt useita kymmeniä tunteja viikossa, sillä ei tarvitse enää palavereiden vuoksi kuluttaa aikaa busseissa, vaan keskustelut hoituvat teamsin kautta. Älytöntä näin jälkikäteen ajatella, miten paljon aikaisemmin on turhaa aikaa kulunut pelkkiin matkoihin.

Mutta mitä päivittäinen tekeminen vaatii? Varmasti moni yrittäjä kokee, että nauttii eniten valinnanvapaudesta, mutta tekeminen ei kuitenkaan ikinä onnistuisi, ellei yrittäjä ole oma-aloitteinen ja pidä hallussa kokonaisuutta.

Anna työlle arvoa

Monelle yrittäjälle on vaikea konseptoida omaa tekemistä, sillä itsensä kehuminen tuottaa vaikeuksia. Kukaan ei kuitenkaan tiedä palveluistasi tai tuotteistasi mitään, ellei niitä uskalla tai osaa mainostaa.

Välillä taas vastaan tulee tapauksia, joissa tarjouspyynnön jälkeen saa vain vähättelyä vastaukseksi: ”Tässä kun lyhyellä matikalla laskeskelin, niin tuohon menisi noin 8 tuntia”. (Olin arvioinut tuntimääräksi 15-20 tuntia)

Niinhän se on, että ajattelutyöstä ja ideoista ei yleensä haluta maksaa. Arvo syntyy eri palasten yhdessä tuottamasta suuremmasta kokonaisuudesta. Mutta sehän siinä juuri onkin – me näemme tuon kokonaisuuden erilaisena.

Mikähän siinä on, että välillä on vaikea puhua rahasta? Onneksi siihenkin tottuu. Ja mikäli teitä jäi kiinnostamaan, niin sanoin ei tuolle 8 tunnin työtarjoukselle. Nykyään osaan enemmän antaa omallekin työlle ja osaamiselle arvoa. Toivottavasti muutkin antavat.

Tilkka hulluutta

Törmäsin vanhaan kirjoitukseen, jossa neuvoin kirjoittamaan ylös pienetkin ideat, vaikka ne olisivat kuinka hulluja tai kuulostaisivat sillä hetkellä toteuttamiskelvottamilta. Yleensä oudot ja vaikeat ongelmat synnyttävät parhaimmat ajatukset, jos niille vain antaa mahdollisuuden. Mitään ideaa ei saa tuomita heti. Luulen myös, että hiukan rajoja rikkomalla syntyy parhaimmat tarinat. Oletko kuullut sanonnan: ”Fiksuilla on suunnitelmat, hulluilla tarinat”? Välillä kannattaa olla vähän hullu.

Vierelle kannattaa myös hankkia ihmisiä, jotka uskovat sinuun ja tekemiseesi. Mikään ei ole turhauttavampaa kuin kuunnella epäuskoisia jorinoita. Loppuen lopuksi ne ketkä eivät usko, eivät todellisuudessa ole edes kohderyhmääsi, joten turha kuluttaa energiaa heidän vakuuttamiseen.

Mahtavaa Yrittäjän päivää kaikille!

ps. Sininen neule päälläni on tulevan USVA-malliston 100% merinovillaneule. Se on kyllä aika ihana päällä! Mallisto tulee myyntiin viimeistään loka-marraskuun vaihteessa.

22/07/2021 Kalla Active, Mietteet, yrittäjyys

Mainehan se siinä edellä kiirii

Palasimme tällä viikolla Pohjanmaalta vanhempieni luota takaisin Helsinkiin, ja isäni moneen kertaan totesi viikon aikana Sohvista: ”Kylläpä hän on jo 2-vuotiaana kohtelias, kun osaa noin nätisti kiittää.”

Kesken päivätohinan, kun taapero nukahti päiväunille ja sain läppärillä tehtyä muutaman artikkelin, minulle tuli mieleeni, kuinka hyvältä kiittäminen tosiaan tuntuu ja ennen kaikkea kiitoksen saaminen.

Always be giving

Omalla kohdallani vihaan sanaa verkostoitua, sillä jostain syystä siitä tulee mieleen vaan kaiken maailman seminaarikäärmeily, jolloin mietitään vain laskelmoidusti, miten toisesta voisi hyötyä, eikä anneta mitään itse takaisin.

Tuttuni Isotalon Inka osallistui edelliseen Diili-kauteen, ja hän sanoi osuvasti: ”Jos olisin jo etukäteen pakkasella palveluksia pyytäessä, tuskin niitä saisin. Kavereiden ja kontaktien kanssa ei synnytä ja ikävää tyyppiä ei auta kukaan.”

Tässä olen täysin Inkan kanssa samaa mieltä. Maine kiirii edellä, ja ”Always be giving” toimii usein lähtökohtana kaikelle saamiselle.

Minua on joskus tylytetty: ”Kiva, että leikkipuistossa on tullut ammatit puheeksi, mutta ei se auta oikeassa busineksessä.” Tämän sanoja ei voisi olla yhtään enempää väärässä. Uskon edelleen, että aidoimmat ihmiset tulevat myös saamaan eniten apua ja suosituksia. Todellisuudessahan ”kaikki puhuu”, oli kyseessä työ- tai vapaa-aika. Ei ole ihan tuulesta temmattu sanonta, että maine kiirii edellä. Ei kukaan auta paskaa tyyppiä.

Huomaan nyt varsinkin, kun hyppäsin tutusta ja turvallisesta markkinointiviestinnästä vaatealan puolelle, olen miettinyt, miten onkaan ollut onni matkassa, että olen elämäni aikana tutustunut niin mukaviin ihmisiin. Nyt heidän jeesi niin pienissä kuin isoissakin asioissa liittyen Kalla Activeen on ollut kultaakin kalliimpaa.

Mitä sitten vaikka epäonnistuukin?

Arvostan myös monien mielipiteitä, joita olen saanut liittyen käytännön asioihin, kuten tuotemalleihin. Lisäksi erilaiset suositukset eri alojen toimijoista ja tuottajista ovat olleet tarpeen. Usein ostot menevät suositusten kautta – tai ainakin itse huomaan tekeväni näin. On tuntunut hyvältä myös sparrailla jonkun kanssa, eikä vain pähkäillä kaikkea yksin oman pääni sisällä. Useinhan me suomalaiset olemme hiukan sellaisia yksinpuurtajia, emmekä uskalla sanoa asioista ennen kuin kaikki 100% varmaa.

Opiskeluaikoina muistan erään tapauksen. Silloisen poikaystäväni kaveri kertoi törmänneensä tuttuun tyttöön junassa. Tyttö ei ollut kertonut pojalle menevänsä työhaastatteluun, vaan kuulimme jälkeen päin vasta tästä. Tyttö koki kertomisen olevan liian noloa, jos ei saakaan työtä.

Sinänsä harmi, että tämä ei ollut tullut ilmi, sillä työhaastattelija oli sattumalta tuon pojan kaveri. Poika kertoi, että olisi voinut suositella tyttöä, ja lisäksi tyttö olisi voinut mainita haastattelussa, että heillä on yhteinen tuttu. Tuollahan jäämuuri olisi hetkessä sulatettu haastattelussa.

Ehkä omia aikomuksia ja haluja pitäisi rohkeasti sanoa enemmän ääneen, eikä miettiä mahdollista häpeää, jos asiat menevätkin penkin alle. Ja mitä sitten, vaikka epäonnistuukin. Kaikesta oppii ja parhaimmassa tapauksessa asioissa onnistuu paremmin kuin hyvin ja tuon matkan varrelta jää jälleen omaan elämään kourallinen hyviä tyyppejä.

PS. Jos pystyn jotenkin auttamaan tulevaisuudessa niin anytime!

19/07/2021 Kalla Active, Mietteet, yrittäjyys

Ruusuja enemmän kuin risuja

Meillä ihmisillä on paha tapa lokeroida ihmisiä. Joko laitamme muita ihmisiä omiin lokeroihinsa tai sitten teemme sitä itsellemme. Muutenkin olen sitä mieltä, että kaiken kaikkiaan elämässä pitäisi antaa enemmän ruusuja kuin risuja.

Kun katselin viime syksynä työnhakuilmoituksia, mietin, kuinka vahvasti ihmiset määrittyvät omiin ammattillisiin lokeroihinsa. Työhistoria määrittää hänet tuttuun lokeroon, vaikka sydän voisi haluta muun asian pariin. Välillä taas arkuus ja pelko saattavat estää tavoittelemasta jotain muuta, kuin mihin hän on tottunut.

Toki realistisesti se ei aina vain ole mahdollista. Käytännön asiat ja eläminen ovat tietyssä määrin kytköksissä rahaan. Mutta entä jos lähtisi edes selvittämään löytyisikö keinoa mennä sinne ns. oman jutun suuntaan tai edes lähemmäs sitä?

Korona-ajan tuuli

Epämukavuusalueella eläminen on aina haasteellista, ja totta puhuen se oli itsellenikin alussa vaikeaa. Kun aloin luoda Kalla Active -merinovillabrändiäni, havahduin vasta siinä vaiheessa, kun alkuselvittelyt oli jo tehty. ”Ei saakeli – uskallanko oikeasti lähteä tätä tekemään?” ajatus lämähti päin pläsiä, kun katselin valmista liiketoimintasuunnitelmaa.

Toki valmistauduin samantien myös siihen, että ideani dumataan täysin – niin ei kuitenkaan käynyt. Tähän asti olen saanut positiivisia reaktioita sekä viestejä, miten he odottavat jo, että tuotteet saapuvat tehtaalta myyntiin. Kuitenkaan en ole ihan täysin vielä sinut vaatealanyrittäjän identiteetin kanssa – mutta eihän minun tarvitsekaan. Riittää, että teen tämän omalla tavallani.

Ruusuja enemmän ja vähemmän risuja

Kirjoittelin aiemmin talvella, kuinka suuri merkitys kehuilla ja kannustamisella on. Parhaimmassa tapauksessa ihminen alkaa elämään kehujen mukaisesti: ”Give people a fine reputation to live up to.” Julkinen kehuminen ja kiittäminen voivat saada henkilön tekemään töitä entistä enemmän ja kunniahimoisemmin ylläpitääkseen tuon maineen.

Ääripää on negatiivinen puhe. Jos ihmiselle toistetaan tarpeeksi usein, kuinka huono hän on, pahimmassa tapauksessa hän alkaa näkemään itsensä sen peilin kautta. Tämä peili saattaa estää heitä myös heittäytymästä uusien asioiden pariin. Kuinka paljon muiden ihmisten määritelmät saattavat vahingossa vaikuttaa omiin valintoihin sekä siihen, kuinka realistisena asioita näkee.

Millaisia tsemppejä itse antaisitte ihmiselle, joka on viittä vaille valmis ottamaan askeleen kohti ns. ”omaa juttua”, mutta vielä empii?

24/06/2021 Kalla Active, yrittäjyys

Maailma valmiiksi 20 sekunnissa

Viimeisen kuukauden aikana aivoni ovat ylikuumentuneet – eikä tämä johdu ainoastaan helteestä. Usean langan pitäminen kädessä ei ole koskaan ollut ongelma, mutta haaste on lähinnä ollut se, että vaatealalla liittyvien uusien juttujen hoitaminen vie aina niin paljon enemmän energiaa pääkopalta (ja kärsivällisyyttä, jota minulla ei vaan välillä ole, hehe) Vaikeaa on välillä myöntää myös että: “Ei saakeli. En tiedä. Selvitän.” Lisäksi viikot ovat menneet vauhdilla eteenpäin. Samaan aikaan kello tikitti myös taaperomme kesälomaan, joka alkaa tänään.

Elämäni nörttilistat

Olen koko elämäni tehnyt muistilistoja. Jossain vaiheessa vaan huomasin, ettei minun aivokapasiteettini riitä, joten aloitin kirjoittamaan listauksia ihan simppeleistäkin asioista. ”Osta kaupasta aurinkorasva”, ”Lähetä vetoketjuvalmistajalle kangasnäytteet” tai ”Lue verotuksesta”. Välillä osa muistiin kirjoittamistani asioista ovat niin itsestään selviä, että ihan naurattaa.

Vanhemmiten olen huomannut, etten enää tulisi toimeen ilman niitä, sillä se asia katoaisi maailman kartalta kokonaan, jos en kirjoittaisi sitä muistiin. Tämän tavan ansiosta vältän aika usein stressaamisen – käy vaan robottimaisesti kohta kohdalta listaa läpi ja poistaa tehdyt asiat.

Viikon ajan myös blogin kirjoittaminen on ollut vaikeaa, sillä huomasin, että to do -listani ei lyhentynyt. Halusin saada asiat ennen Sohvin kesälomaa siihen malliin, että voimme hyvillä mielin sanoa viideksi viikoksi päiväkodille hyvästit ja nauttia kesäpäivistä. Hän on ollut nyt melkein kahden vuoden ajan hyvä muistuttaja jo itsessään läsnäolosta. (Hitsi, miten hyvää tekee minunlaiselle duracel-pupulle tuo jokapäiväinen muistuttaja)

Toki työni ei heinäkuuksi kokonaan katoa, mutta tavoitteena oli saada suurimmat kokonaisuudet hyvälle mallille – tai ainakin niin, ettei odottamassa olisi asioita, joiden tekemiseen menisi koko päivä. Yrittäjyyshän parhaimmillaan antaa juuri tällaisen jouston. Juuri luin LinkedInistä päivityksen, joka sopi kuin nenä päähän samaiseen aiheeseen: “Kyllä yrittäjän pitää pystyä myös pitämään lomaa, muuten joku homma kusee.”

Helleaalto myös pääkopassa

Kutakuinkin päivät ovat menneet samalla kaavalla. Olen vienyt Sohvin päikkyyn ja aamun sekä aamupäivän olen tehnyt markkinointiviestinnän hommat muutamalle yritykselle. Sen jälkeen yleensä olen paneutunut merinovillabrändini verkkokaupan rakentamiseen, ja onnistunut saamaan aivoni totaaliseen tilttaukseen joka ikinen päivä.

Yleensä kaksi viimeistä tuntia ennen Sohvin päiväkotihakua, olen maalannut ulkona ja hoitanut pihan rästihommia. Valkoista maalia pintaan ovat saaneet aitamme, ulkoalueella olevat penkit, kukkaruukku ja puoli pihaa. Lisäksi olen entisöinyt Sohville syntymäpäivälahjaksi monta kymmentä vuotta vanhan nukkekodin. Hän tulee saamaan sen ensi viikolla, kun juhlimme hänen 2-vuotis syntymäpäiviä. Aikamoinen ero, eikö totta?

Huomaan, että tuo maalaushomma on ollut elintärkeää aivoille, sillä siinä hommassa ne ovat saaneet olla täysin off. Puolisoni onkin usein kotiin saavuttuaan katsonut heti saman tien, että minkä pinnan olen nyt sutinut. Taloyhtiön ihmiset jo varmaan odottavat kauhusta kankeana, koska heidän talonsa joutuvat sutini käsittelyyn.

Tänään sain muuten Kalla Activen verkkosivut siihen pisteeseen, että annan niiden jäädä odottamaan tuotteiden valmistumista sekä kuvauspäivän satoa. Tai ainakin verkkosivut ovat nyt siinä pisteessä, että olen autuaan tietämätön, mikä työmäärä siellä vielä odottaa – ja parempi niin. Olen aina sanonut, että olen asioiden suhteen kultakala. Tuo pätee varmasti tässäkin. Se mitä ei löydy to do -listastani, sitä ei ole olemassa.

25/05/2021 Kalla Active, yrittäjyys

Vahingossa vaatealalle – miten brändini Kalla Active syntyi?

Kun kevättalvella merinovillakerrastoni housut repesivät pepun kohdalta, tein päätöksen alkaa kehittää omaa tuotemerkkiä, joka sopisi niin minulle kuin taaperollemmekin.

Kaipasin palavasti aluskerraston ja kotiasun risteytystä, mutta en vain yksinkertaisesti löytänyt itselleni mieluisia tuotteita – enkä yksinkertaisesti enää jaksanut olla kalsareissa kotona. Jotenkin kuitenkin aina havahduin siihen, etten taaskaan ollut vaihtanut ulkoilun jälkeen vaatteita, vaan olin ollut päivän kalsareissa.

Miten brändini Kalla Active oikein syntyi? Monet kyselivätkin tätä jo viime viikolla edellisen ”Hups, ajauduin taas yrittäjäksi” -kirjoituksen jälkeen, joten kirjoittelen tänne siitä hiukan.

Mistä nimi Kalla Active?

Kun olin tehnyt päätöksen, aloin tuumasta toimeen. Olin lähes viikossa luonut liiketoiminta- ja markkinointiviestintäsuunnitelman sekä keksinyt nimen Kalla Active. Näin Pirilän Kukkatalolla Huonevehka-kasveja eli Kalloja. Kallan mukulat istutetaan niin, että ruukun pohjan ja mukulan väliin jää ohut multakerros. Samoin ulkonaliikkuja, oli hän lapsi tai aikuinen, tarvitsee eri kerroksia.

Sanotaan, että toimiva ulkoilijan vaatetus on kolmikerroksinen: aluskerros, välikerros ja kuorikerros. Kullakin kerroksella on oma tehtävänsä. Tärkein kerros on alin kerros, sillä sen täytyy siirtää kosteutta kohti ulompia kerroksia. Olin kuullut, että merinovilla imee itseensä 30% oman painonsa verran kosteutta tuntuen edelleen kuivalta ihoa vasten. Materiaalin valinta tulevalle mallistolle oli siis helppo – ja itse olin jo vuosia rakastanut merinovillaa materiaalina, sillä se on talvella lämmin ihoa vasten ja kesällä viileä. Se siis menee vuoden ajasta toiseen. Ja onhan nämä Suomen säät aika epävakaita.

Millaiselta Kalla Active näyttää?

Olin töhertänyt paperille luonnoksen logosta sekä kerännyt wordiin ehdotuksia visuaalisesta ilmeestä kuten fontista, väreistä ja kuvamaailmasta. Tärkeää oli saada rosa, mustikka ja sammal värit myös visuun, sillä ne tulisivat olemaan pääväreinä myös naisten USVA-mallistossa sekä lasten UTU-mallistossa. (Minulla on muuten lista tulevien mallistojen nimistä jo valmiina, vaikka ensimmäinenkään mallisto ei ole vielä ulkona. Toivottavasti menemme eteenpäin, että saan nekin jokin päivä käyttöön)

Tämän toivepaketin lähetin entiselle kollegalleni Satulle, joka otti graafisena suunnittelijana kopin visiostani. Näin minulla oli haluamani ilme valmiina.

Selvittelyä selvittelyiden perään

Alkuhan sujuikin kuin valssi, sillä olin ns. omalla alalla ja ennen kaikkea mukavuusalueellani liiketoiminta- ja markkinointiviestintäsuunnitelman parissa, mutta pian huomasin tekeväni loputonta listaa asioista, jotka pitää selvittää – ja varsinkin vaatteiden suunnittelussa olin täysin vieraalla maaperällä. Minulla oli vain vahva näkemys tarpeista, mallistojen ulkonäöstä väreineen sekä toiveita istuvuudesta ja leikkauksista.

Alussa etsin kuumeisesti suunnittelijaa. Käytännön taitaja oli kuitenkin tärkeää olla apuna, sillä hän kertoi minulle aina esimerkiksi, millä ompelutavalla haluamaani lopputulokseen päästään. Tuntui, että freelancer-puolelta oli mahdottomuus löytää yhteystietoja ja huutelinkin kaikki somekanavat ja alan ryhmät läpi. Faktahan oli kuitenkin, etten näin alkuvaiheessa voi palkata itselleni isoa suunnittelija-armeijaa. Onneksi lopulta löysin lähes valmistuneen suunnittelijan avukseni.

”Mitä hel** olen tekemässä?”

Alussa havahduin useammankin kerran päivässä ”Mitä hel****** olen tekemässä?” -ajatukseen. Kuitenkin sillä hetkellä tunsin olevani jo kaikessa niin pitkällä, etten voi perääntyä.

Suoraan sanoen tämä vaihe, joka on nyt kääntymässä vihreän valon puolelle, oli haastavin. Tiedättekö tunteen, ettei välillä ymmärrä puhutusta asiasta yhtään mitään, mutta siitä on vain selvittävä? Tällainen fiilis minulla oli esimerkiksi vaatemalliston teknistä ompelemista käsittelevässä palaverissa tuotannon yhteyshenkilön kanssa. Kuitenkin vain päätin, että tulen oppimaan nämä. Kirjoitin tuhatta ja sataa ylös kaiken ja otin myöhemmin selvää, jos oli asioita, jotka olivat jääneet minulle auki.

Toki myös osakeyhtiöön liittyvät asiat täytyi ottaa haltuun. Bongasin tähän facebookin Naisyrittäjät-ryhmästä suositteluiden kautta kirjanpitäjän, jolta on saanut kysellä onneksi tyhmiäkin kysymyksiä.

Entä sitten tuotanto?

Mutta miten konkreettinen asia eli tuotanto menisi? Yllätyin, kuinka monen tunnetunkin suomalaisen yrityksen tuotteita valmistetaan Kaunaksessa Liettuassa. Täytyy myöntää, että itsekin olin sortunut tuomitsemaan näiden tehtaiden ammattitaidon pelkkien ennakko-oletusten perusteella. Löysin suositteluiden kautta kivan ja raikkaan vaatetehtaan. Kyselin kyllä Suomestakin – osa ei edes vastannut kyselyihin ja osassa tuotanto ei olisi ollut kannattavaa. Se on aina harmi totta kai, jos näin on.

Mielelläni tukisin suomalaista työtä tässä suhteessa, mutta olen ajatellut, että palkkaamalla asiantuntijoita ympärilleni sekä käyttämällä muissa asioissa suomalaisia pienyrityksiä pystyn antamaan panoksen suomalaiselle työlle. Nyt sain juuri sisään muutamaan yritykseen tilauksen lähetyspusseista ja lähetykseen liittyvistä tarroista. Etsinnässä on vielä vetoketju- ja brand label -tuottaja, jolta voisin tilata riippu- ja niskalaput. Visio näihin on jälleen vahva, mutta toivon osaavani laittaa sen käytäntöön.

Oikeastaan odotan sitä päivää, kun saamme tuotannon valmiiksi, jotta voisimme pitää mainoskuvaukset. Olen jo keskustellut alustavasti ystäväni Nellin kanssa kuvista, jotka toivoisin, että hän tulisi ottamaan.

Nelli Päiväläinen on muuten lahjakas valokuvaaja. Käykää katsomassa hänen ottamiaan kuvia, ja varatkaa hänet kuvaamaan, jos on tarvetta valokuvaukseen. (Ja ei, tämä ei ole kaupallinen yhteistyö vaan ainoastaan ystävän taitojen kehumista ja ihmisen jalustalle nostamista, jota mielestäni me suomalaiset harrastamme aivan liian vähän.) Kuvauspäivään on tulossa timanttinen tiimi töihin, kun sen aika koittaa. En malta odottaa, että pääsen esittelemään teille sitten aikaansaannoksia!

Mitä tulossa?

Jos ajattelen realistisesti, Kalla Activen ensimmäiset 100% merinovillaiset tuotteet tulisivat myyntiin verkkokauppaan syksyn alussa. Naisille on suunnitteilla takkimallinen paita, neule, legginssit ja lapsille välihaalari. Aluksi olisi vähemmän tuotteita ja toivottavasti myöhemmin enemmän. Jostain on vain pakko aloittaa.

Nyt edessä olisi verkkokauppapohjan luominen, sisältöjen kirjoitus ja vielä usean konkreettisen asian selvittelyä. To do -lista vain kasvaa, mutta osa kohdista on jo siirtynyt selvityksessä-kohdan alle. Löysin yhden suomalaisen rahtiyrityksen, joka ajaa kerran viikossa Kaunas-Helsinki -väliä. Tällaisiin asioihin ratkaisun löytäminen tuntuu aina erityisen hyvältä.

Ota seurantaan Kalla Activen Facebook ja Instagram, niin pääset seuraamaan minun matkaa vaatealalle oman vaatebrändin kanssa. Edelleen tuo ”Mitä hel****** olen tekemässä?” ponnahtaa mieleeni, mutta huomattavasti harvemmin.

21/05/2021 Kalla Active, yrittäjyys

Hups, ajauduin taas yrittäjäksi!

Kun myin ennen koronaa osakkeet markkinointiviestintätoimistosta, suoraan sanottuna ajattelin, että haluaisin nyt vain säännölliseen päiväduuniin, jossa hoitaisin 20 asiakkaan sijaan vain tämän kyseisen yrityksen tai organisaation viestintää ja markkinointia. Hoitaisin vain työni hyvin, eikä aivot kävisi ylikierroksella. Se tuntuisi aikaisempien töiden jälkeen helpolta, mutta totta puhuen hieman oudolta.

Tämä oli muutamaan kertaan lähellä tapahtuakin. Sen jälkeen, kun Sohvi aloitti syksyllä päiväkodissa, pääsin jopa kolmen eri tahon kanssa haastatteluissa ihan kalkkiviivoille asti eli esittelyvideoidenteko, teams-haastattelu ja livehaastattelu maskien kanssa eri puolella huonetta tulivat tutuiksi. Koin jopa vaikeimmaksi tuon viimeisimmän kohdan – voi pojat, kuinka vaikeaa oli haastattelun jälkeen miettiä, kuinka meni, kun ei nähnyt maskin takaa ilmeitä ollenkaan.

“Vakkariduunia” etsimässä

Kalkkiviivoille nuo yritykset aloittaa ”vakkariduuni” kuitenkin jäivät, ja enkä päässyt maaliin saakka. En ainakaan halutun lopputuloksen kanssa.

Viimeisen puolen vuoden aikana olen myös huomannut, että ihmiset usein kyseenalaistavat asian, jonka koen itse omaksi vahvuudekseni. Normaali minä innostuu helposti. Niinpä. Rasittava tapaus. Aivan kuin kaikki ihmiset, jotka innostuvat helposti asioista menettäisivät heti saman tien mielenkiinnon. Itse pidän innostuneisuutta tai yleensä kysyä innostua täysin omana valttikorttinani, sillä sen avulla saan asioita tapahtumaan. Minut tuntevat tietävät, että olen aina ollut ihminen, jolla on monta rautaa tulessa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jättäisin pallot puolitiehen – päinvastoin. Hoidan ne kyllä alas hallitusti.

Vahingossa vaatealalle

Kun yritin kevättalvella saada selkoa omaan työrintamaan, huomasin kaipaavani niin itselleni kuin Sohvillekin kauniita merinovillaisia tuotteita. Usein, kun tulimme sisälle ulkoilemasta, tohina jatkui ja yks kaks huomasin olevani edelleen lämpökerrasto päällä sisällä. Olin siis vaan riisunut ulkovaatteet pois, mutta en ollut ehtinyt vaihtaa vaatteita.

Kyllästyin siihen tunteeseen, että olen käytännössä päivät pitkät kalsareissa. En kuitenkaan löytänyt kauppojen valikoimasta itselleni mieluisia tuotteita, joissa olisi ollut 100% merinovillaa, ja jotka olisivat olleet lämpökerraston ja kotiasun risteytys. Olin jo monta vuotta antanut materiaalina merinovillalle arvoa. Mielestäni on ihanaa se, että se reagoi kehon lämpötilaan. Se on talvella kylmällä ilmalla lämmin ja kesäisin viileä ihoa vasten. Ja mitä enemmän minulle tuli ikää mittariin, sitä enemmän olin alkanut panostaa omien vaatteiden materiaaleihin sekä siihen, että kangas tuntuu oikeasti mukavalta iholla.

Kun oman merinovillakerrastoni housut repesivät pepun kohdalta, päätin, että nyt saa riittää. Siitä päivästä lähtien aloin selvitellä, miten voisin itse luoda merinovillabrändin ja kivoja tuotteita niin minulle kuin Sohvillekin.

Se kuuluisa epämukavuusalue – kuka sinne haluaa?

Julkitulo oman brändin kanssa myös pelotti, sillä tiesin, että aina löytyy arvostelijoita. Varsinkin nyt korona-aikana ihailen ihmisiä, jotka eivät ole jääneet laakereilleen, vaan ovat hypänneet kohti tuntematonta – vallanneet ehkä jopa kokonaan uuden alan. Uuden opettelu ja epämukavuusalueella oleminen ovat kuitenkin asioita, jotka eivät kaikilta luonnistu.

To do -listalla oli yhtenä kohtana pari viikkoa sitten: ”Opiskele kirjanpitoa ja osakeyhtiön verotusta”. On ollut kultaakin kalliimpaa huomata, miten paljon lähipiirissä on oman alansa spesialisteja, joilta on voinut kysyä neuvoa tai heiltä on saanut suosituksia eri palveluista, joita olen tarvinnut. (Kiitos siis kaikille, jotka ovat jo tähän mennessä auttaneet miljoonan asian suhteen!) Tämä jos mikä asia saa itselle sellaisen fiiliksen, että minusta välitetään ja minua tuetaan.

Olen uran aikana nähnyt firmoja, jossa pakka on ihan sekaisin ja siltikin ne porskuttavat eteenpäin, joten miksen minäkin tätä handlaisi. Hyvä juttu on se, että viestinnän ja markkinoinninkin kyselyitä on nyt alkanut tulla enemmän. Saan jaettua aikani niihin ja Kalla Activen tuotteiden viemiseen eteenpäin.

Odotan palavasti, että ensimmäiset tuotteet valmistuvat, niin pääsen hetkeksi taas takaisin omalle mukavuusalueelleni. Realistisesti tämä olisi arviolta syksyn alussa.

Search Site

Kategoria: Kalla Active